Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Roviolla työskennellyt peligraafikko Emma Kantanen kirjoitti omakohtaisen romaanin Kiinan pelialasta ja lesbonaisten alakulttuurista

Esikoiskirjailija Emma Kantanen ei empinyt kirjoittaa omasta elämästään. Hänelle tosiasiat olivat helpompia kuin sepite.

 Elämä on täynnä tarinoita, jotka menisivät hukkaan, jos niistä ei kirjoitettaisi, sanoo omakohtaisen esikoisromaanin kirjoittanut Emma Kantanen. Kuva: Marek Sabogal

Omaelämäkerrallisuus on yksi tämän hetken suurimmista kaunokirjallisuuden ilmiöistä. Autofiktiivinen, eli sepitettä ja omakohtaisuutta yhdistelevä kerronta näyttää kiinnostavan erityisesti tämän vuoden esikoiskirjailijoita. Lahtelaisen Antti Röngän Jalat ilmassa on omakohtainen romaani koulukiusatuksi joutumisesta, ja Suvi Ratisen Matkaystävä puolestaan perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin lestadiolaisyhteisöstä irrottautumisesta – muutaman mainitakseni.

Helsinkiläinen Emma Kantanen on puolestaan Roviolla työskennellyt peligraafikko, joka lähti vuodeksi töihin Kiinaan, Pekingissä toimivaan pelifirmaan. Romaani Nimi jolla kutsutaan öisin perustuu kokemuksiin, joita Kiina hänen eteensä heitti.

Kirjan kertoja ja päähenkilö on kovasti Kantasta muistuttava nainen, peligraafikko, joka yrittää parhaansa mukaan totuttautua Kiinan ankaraan työkulttuuriin ja tapaan, jolla uutta mobiilipeliä luodaan: olemassa olevaa hittipeliä kopioimalla.

Vapaa-ajallaan nainen tutustuu paikalliseen seksuaalivähemmistökulttuuriin ja maan alla toimivaan lesboryhmään.

Kiina kiinnosti kustantajia

Esikoisromaani sai alkunsa, kun Kantanen alkoi Kiinassa vuonna 2014 kirjoittaa kokemuksiaan muistiin ja taltioida uudenlaista arkeaan. Hän säästi valokuvia ja muuta tavaraa, joka auttaisi myöhemmin muistamaan. Kiinasta palattuaan hän työsti materiaalia Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulutuksessa.

Kustantajien kiinnostus virisi aikaisessa vaiheessa. Kolme kustantamoa otti yhteyttä, kun Kantasen taidenäyttelyä käsittelevässä lehtijutussa mainittiin sivumennen, että Kantanen kirjoittaa romaania Kiinasta.

– Kirja oli vielä ihan keskeneräinen siinä vaiheessa. Sitten aloin kirjoittaa sitä nopeasti eteenpäin. Ilman deadlineja kirjoittaisin varmaan vieläkin.

Kiinassa naiskoodari ei ihmetytä

Kantanen avaa romaanillaan kiinnostavan ikkunan pelialaan ja siihen, millaista on olla nainen pelialalla.

Kantasen mukaan Kiinassa pelistudioilla on paljon naisia esimerkiksi koodaajina. Naisohjelmoija ei ole niin suuri ihmetyksen aihe kuin ehkä Suomessa. Naisten osuus kuitenkin kasvaa täälläkin, ja nuori ala on usein liberaali ja hyväksyvä, Kantanen sanoo.

Silti Kantasta on joskus kalvanut, jäikö hän vaikkapa palavereissa huomiotta siksi, että on nainen.

Toisaalta Kantanen on saanut tehdä työtä sen eteen, että pelien naiskuva olisi moninaisempi tai että uusi tuote tavoittaisi naiset.

– Se vaatii, että tarjotaan hahmoja, joihin voi samaistua: myös vanhempia naisia tai seksuaalivähemmistöön kuuluvia naisia. Joskus tuntuu, että naiseus on vain yksi persoonallisuuden piirre hahmosuunnittelussa, vaikka sen ei pitäisi mennä niin.

Uteliaisuus vei lala-naisten pariin

Romaanissa työelämä saa rinnalleen yöelämän. Kantanen tutustui netin kautta lesboalakulttuuriin, lala-naisten ryhmään.

Ryhmän pariin veti uteliaisuus mutta myös ulkopuolisuuden tunteen karistaminen.

– Koin tarvetta löytää yhteisön, jossa tulisin määritellyksi muulla tavalla kuin ulkomaalaisena.

Kirjassa kuvataan, kuinka lala-naiset joutuvat tapaamaan toisiaan salassa. Kantanen muistuttaa, että Kiinassa itse asiassa vallitsi hyvin homomyönteinen kulttuuri ennen kommunismin aikaa.

– Moni sanookin, että Kiina ei tule jäljessä, vaan Kiina toipuu.

Mitä saa kirjoittaa muista?

Autofiktiossa lukijaa kutkuttaa usein se, että romaanissa kuvatut asiat ovat ainakin osittain totta. Kirjailija paljastaa jotakin itsestään, ja se tuntuu vetoavalta.

Kantaselle omasta elämästä ammentaminen tuntui niin luontevalta, ettei hän juuri ajatellut asiaa kirjoittaessaan. ”Tunnustaminen” tai muista ihmisistä kirjoittaminen ei herättänyt paineita.

Koin tarvetta löytää yhteisön, jossa tulisin määritellyksi muulla tavalla kuin ulkomaalaisena. Kirjailija Emma Kantanen

– Se oli asia, johon vain ajauduin automaattisesti, Kantanen sanoo.

– Oli helppoa sanoa itselleni, että mietin näitä asioita vasta loppuvaiheessa.

Kantasen mielestä tosiasioiden kertominen oli helpompaa kuin keksiminen – tai valehteleminen niin kuin Kantanen sanoo. Hän piti pitkään kiinni esimerkiksi hahmojen oikeista nimistä. Vasta viime hetkellä, päivää ennen kirjan taittoon menoa, Kantanen vaihtoi nimet. Ne hän otti Pekingin metroasemien nimistä.

Kantanen on lähtenyt leikittelemään toden ja kuvitellun rajapinnalla enemmänkin. Haastattelussa Helsingin kirjamessuilla Kantanen on pukeutunut romaanissa esiintyvän pelifirman paitaan.

Firma on kuitenkin keksitty ja paita Kantasen suunnittelema.

– Avasin firmalle myös Twitter-tilin ja Linkedin-sivun, Kantanen sanoo.

– Olen välillä kommentoinut kirjan kritiikkejä firman tilillä.

Toiveena paluu Kiinaan

Kantaselle omista kokemuksista kirjoittaminen on ollut myös hyvä tapa käsitellä asioita. Kantanen ei välitä terapia-sanasta, mutta jotakin sellaista kirjoittaminen oli. Arki Kiinassa ei ollut aina helppoa. Huonoistakin kokemuksista oli se hyöty, että niistä sai materiaalia kirjaan, Kantanen sanoo.

Tällä hetkellä Kantanen työskentelee peligraafikkona suomalaisissa firmoissa. Lisäksi hän piirtää kuvituksia aikakauslehdille ja toivoo, että jostakin löytyisi aikaa jatkaa sarjakuva-albumin työstämistä. Apurahan turvin Kantanen tekee pelillistettyä kuvakirjaa ja visuaalista runokirjaa. Lisää proosaakin on tulossa.

Pelialan suhteen Kantanen toivoo palaavansa vielä joskus Kiinaan.

Emma Kantanen Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina kello 12.

Poimintoja

Etsi uutta luettavaa

Helsingin kirjamessut nostaa tänä vuonna esiin esikoiskirjailijoita. Tässä poimintoja ohjelmasta.

Perjantai

Suvi Ratinen ammentaa Matkaystävässä omista kokemuksistaan lestadiolaisyhteisöstä irrottautumisessa. Esiintyminen messuilla kello 13.30.

Lauantai

Stand-up koomikko Lasse Nousiainen nauraa Itärajatapaus-romaanissa itäsuomalaiselle ahneudelle ja pikkumaisuudelle. Kello 17.30.

Jussi Sudenlehden Christian on kertomus vapaudesta, rakkaudesta ja syyllisyydestä. Kello 18.

Sunnuntai:

Lahtelaissyntyisen Anssi Hemmilän Ilosaari-kirjassa matkataan festareille ja somemaailman ilmiöihin. Kello 11.30 ja 15.30.

Tuomas Kokon romaani Tosi kivat juhlat käsittelee osattomuuden kokemusta, ulkopuolisuutta ja kykenemättömyyttä haaveiluun. Kello 11.30.

Aino Vähäpesolan Onnenkissa on romaani sukupuolirooleista, seksistä, naiseudesta ja runoilija Edith Södergranista. Kello 11.30.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi