Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Teemu Keskisarjan uusi tietokirja kuvaa tapahtumia, joita käsiteltäisiin nykyään sotarikostuomioistuimessa

Lähes 3 000 suomalaista kuoli parissa tunnissa Napuen kylässä Etelä-Pohjanmaalla vuonna 1714. Päivä jäi historiaan Suomen sotahistorian verisimpänä.

Teemu Keskisarja on parhaimmillaan kuvatessaan dramaattisia tapahtumia kuten kuolonmarssia yli Norjan tuntureiden. Kuva: Kai Sinervo

Teemu Keskisarja
Murhanenkeli – Suuren Pohjan sodan ihmisten historia
Siltala 2019. 278 sivua.

Mikä on Suomen historian murheellisin päivä? Kuolemilla mitattuna muisti poimii lähihistoriasta Intian valtameren tsunamin, joka jouluna 2004 vei mukanaan 178 suomalaista.

Kuolinluvuiltaan suurin katastrofi löytyy silti sotahistoriasta. Talvisodan yli tuhannen kilometrin rintamalla kaatui 6. maaliskuuta 1940 yhden päivän aikana 816 suomalaista, Petäjäsaaressa rantasalmelaisia peräti 46 miestä.

Lukuina mikään ei kuitenkaan vedä vertoja yhdelle kevättalviselle päivälle 1714 Etelä-Pohjanmaalla, Isonkyrön Napuessa.

Napuen katastrofin nostaa uudelleen esiin Teemu Keskisarja uutuudessaan Murhanenkeli – Suuren Pohjan sodan ihmisten historia. Kuoleman viikate taittoi Mihail Golitsynin johtamien venäläisten täydellä avustuksella alla kahdessa tunnissa 2 645 Ruotsin armeijassa taistellutta suomalaista.

Golitsyn loi Pohjanmaalle ”kuollutta vyöhykettä”, tarkoituksenaan ajaa ruotsalaiset Pohjanlahden toiselle puolen, pois iskemästä Suomen alueelta Venäjän kylkeen ja juuri pääkaupungiksi rakennettuun Pietariin.

Mieletöntä riehuntaa

Kuva: Siltala

Venäläisten riehunta yltyi varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla sellaisiin mittasuhteisiin, että on vaikea uskoa YYA-Suomen historiankirjoituksen kuvaa ”ryssävihan” syntymisestä vasta sortokausien (1899–1905, 1908–1917) aikana.

Esimerkiksi Hailuodossa 29. syyskuuta vastaisena yönä 1714 kasakat suorittivat kirveillä 800 aseettoman siviilin joukkosurman, teon, jota tänä päivänä taatusti käsiteltäisiin Haagin sotarikostuomioistuimessa. Isossakyrössä papisto merkitsi Napuen jälkeisenä vuonna 36 syntyneestä lapsesta 24:lle isäksi ”väkivaltaisen vieraan”.

Jyväskylän yliopiston professori Kustaa H.J. Vilkuna on kuvannut näitä tappoja, raiskauksia ja kidutuksia teoksissaan Viha (2005) ja Paholaisen sota (2006). Vilkunalle, kuten muullekin aiemmalle tutkimukselle, Keskisarja on paljosta velkaa.

Epäonninen sotaretki Norjaan

Vastarinnaksi riehunnalle Sisä-Suomessa muodostettiin sissiporukoita, joita johtivat muun muassa Keuruun kirkkoherran Herpmanin pojat Gabriel, Johan ja Gustaf sekä Savon ”Robin Hood”, Muolaan puulinnakkeen kannaksella matalaksi laittanut Johan Fieandt.

Ruotsin sotahullu ”rautakallo”, kuningas Kaarle XII tai Carolus, kuten Keskisarja häntä aikalaisnimellä nimittää, ei ollut valtakuntaansa suojelemassa, vaan huiteli Pultavan tappion haavoja nuollen Turkissa saakka.

Murhanenkeli käynnistyy yskähdellen ja sekavasti, mutta yltyy loppua kohti hurjaan laukkaan.

Carolus palasi, mutta onnea se ei alamaisille tuonut, päinvastoin. Kuningas johdatti suomalaisensakin vielä yhteen jättikatastrofiin, väsyneelle sotaretkelleen Norjaan. Sen vaiheista Keskisarja poimii vielä yhden historiamme synkkääkin synkemmän päivän.

Carl Gustaf Armfeltin Trondheimin valtausta aikonut joukko, suurin osa suomalaisia sotilaita, lähti Caroluksen äkkikuoleman jälkeen huonosti suunnitellulle paluumarssille yli Norjan tuntureiden. Rinteillä vastaan syöksyi lähes kirjaimellisesti seinämä jäätä. Yli 2 000 suomalaista paleltui uudenvuoden aattona kuoliaaksi Tydalin ja Handölin kauhujen rinteillä.

Kankea alku, hurja loppulaukka

Murhanenkeli käynnistyy yskähdellen ja sekavasti, mutta yltyy loppua kohti hurjaan laukkaan. Otsikon ”ihmisten historia” täyttyy nippa nappa, sillä tavalliset ihmiset eivät usein jättäneet pitkiä elämäkertatietoja ajan lähteisiin.

Parhaimmillaan Keskisarja on tapahtumien, kuten Napuen ja karoliinien kuolonmarssin, kuvaajana.

Jälkimmäinen etenee niin elävästi, että yhtä hyvää kylmän, houreen ja jään vuoropuhelua muistan viimeksi kokeneeni Antti Tuurin romaanissa Rata (2010).

Janne Könönen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi