Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: JP Koskisen upeassa Tulisiipi-romaanissa vapaus on elämistä kahleista huolimatta

JP Koskinen kirjoittaa taidokkaasti lentäjän repaleisesta unelmasta. Kuva: Ilkka Kuosmanen

JP Koskinen
Tulisiipi
Like 2019. 352 s.

Vapaus on se tila, jonka kukin raivaa vankilansa sisään, määrittelee JP Koskinen uutuuskirjansa Tulisiiven ennakkokappaleen kansilehdellä kirjansa keskeisen ajatuksen.

Suomalaissukuinen Kaarle, Charles ja sittemmin Gennadi kulkeutuu perheensä mukana Yhdysvalloista Neuvosto-Karjalaan sosialistista unelmaa rakentamaan, mutta alkujaankin vähän repaleisen unelman rakosista pilkistää karu ja julma todellisuus. On hyvin tiedossa, kuinka amerikansuomalaisille siirtolaisille Neuvostoliitossa kävi.

Koskinen on karsinut tehokkaasti pois kaiken paitsi olennaisen.

Koskinen kertoo yhden lentämisestä haaveilevan pojan tarinan, mutta se saa globaalin mittakaavan. Kirjailija ei kahlitse itseään nationalismin tai muiden ismien häkkiin.

Kirjan päähenkilö on valmis paperilla venäläistämään itsensä ja esimerkiksi sotilaslentäjänä tappamaan ihmisiä, jos se auttaa häntä neuvostosysteemissä etenemään kohti tavoittelemaansa vapautta. Näistä ei rakenneta kirjassa moraalisia kysymyksiä.

Forrestgumpmainen päähenkilö

Kuva: Like

Kaarlelle lentäminen on vapautta. Mitä kauemmas, korkeammalle ja nopeammin saa lentää, sitä enemmän vapautta on. Samalla hän joutuu uhraamaan, kärsimään ja tekemään monenlaista tätä vapautta jahdatessaan.

Vapauden käsite tulee ongelmallistettua vähäeleisen koruttomalla, mutta kiistämättömällä tavalla. Hämmennystä lisää, että Kaarle löytää tavoittelemansa vapauden Neuvostoliitosta, joka on usein määritelty vapauden antiteesiksi.

Kerronnan tehokkuus syntyy siitä, että päähenkilö on hiukan forrestgumpmaiseen tapaan naiivi ja vilpitön hahmo. Kaarlen mutkaton tapa katsoa asioita kuorii paljaaksi systeemin kourissa selviytymiskamppailuaan käyvien ihmisten järkeilyt ja puolustelut. Sekä amerikkalainen että neuvostoliittolainen yhteiskunta näyttäytyvät yhteiskuntina muiden joukossa.

Kaikki turha on karsittu pois

Koskisen virtuositeetti tarinankertojana on ollut tiedossa aiemminkin, mutta viime vuonna ilmestynyt Kalevanpoikien kronikka jäi lupaavasta aiheesta huolimatta lässähdykseksi. Niinpä Tulisiipeen tarttui hiukan huolestuneena. Onneksi huoli on turha. Kirja on loistava.

Koskinen on halunnut kertoa tarinan ja sitten karsinut tehokkaasti pois kaiken paitsi olennaisen. Kirjan rakkaustarinakin on koskettavan kaunis, vaikka romantiikalla ei mehustella tippaakaan. Tapahtumat sijoittuvat viidelle vuosikymmenelle, mutta kerronta pysyy nasevana ja pitää lukijan tiukasti mukana.

Lopputulos on vaikuttava ja satumainen, mutta silti tiukasti kiinni brutaalin arkisessa todellisuudessa. Lukija jää pohtimaan omien kahleidensa mittaa ja lujuutta.

Pasi Huttunen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi