Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Levyarvio: All Mirrors saattaa olla Angel Olsenin tähänastisista levyistä paras

Angel Olsen tutkii ja tulkitsee tunteitaan albumilla avoimesti. Kuva: Jagjaguwar

Angel Olsen
All Mirrors
Jagjaguwar

4/5

Vuosikymmen on päättymässä. Jos tälle vuosikymmenelle on ollut jokin asia leimallista, niin se, että rock on siirtynyt valtavirrasta jälleen hieman taka-alalle. Samaan aikaan rap on vallannut itselleen tilaa, ja suosituimmasta popmusiikista on tullut useiden eri genrejen sulatusuuni. Popin konventiot, rap ja rock soivat samassa paketissa ilman, että sitä tarvitsee erikseen alleviivata.

Ja tilanteessa ei ole varsinaisesti mitään vikaa. Rock alkoi marginaalista, ja missään nimessä muutos ei ole rockilta pois.

Klassinen rock ei häviä mihinkään – eivät vanhat teokset tai uudet, vahvasti perinteisiin nojaavat rockbändit. Samaan aikaan tulee uusia tapoja tulkita rockmusiikkia.

Angel Olsen on heittämällä yksi vuosikymmenen ilahduttavimpia lauluntekijöitä rockmusiikin saralla, ja All Mirrors saattaa hyvinkin olla hänen tähänastisista levyistä paras.

All Mirrors on upeasti orkestroitu ja sovitettu albumi. Elektronissävytteiset kappaleet saavat tuekseen 12-henkisen jousisektion. Kunnianhimoinen ja detaljirikas orkestraatio tuo mieleen Radioheadin vuoden 2016 A Moon Shaped Pool -albumin. Eli klassisen orkestroidun rockin sijaan All Mirrors on lähempänä nykymusiikkia.

Kuva: Jagjaguwar

Vaikuttavan ulkokuoren alla on rehelliseltä tuntuvaa ja kouraisevaa laulunkirjoittamista. Olsen tutkii ja ilmaisee albumilla avoimesti tunteitaan. Jopa niitä vihaisia, mitä erotilanteessa syntyy. Välillä Olsen kuiskailee tai juttelee kuin läheiselle ystävälle, ja välillä hänen äänensä yltyy voimaannuttavaan julistukseen, kuten avauskappale Larkissa, joka on voimannäyttö myös orkesterin puolesta.

Myös kevyempiä vetoja löytyy. Spring edustaa perinteisempää, 60-luvun happoista pop-psykedeliaa.

60-luvulla naisilla ei ollut kauheasti tilaa rockmusiikissa. Tästä vuosikymmenestä jää myös mieleen, että Olsenin ja St. Vincentin kaltaiset naiset ovat ottaneet rohkeasti itselleen tilaa perinteisesti hyvin miehisessä rockmusiikissa. He suorastaan uudistavat genreä ja sen muotokieltä. Samaa tekee Suomessa esimerkiksi Litku Klemetti.

Riffit ja soolot eivät ole enää itseisarvo, vaan keskiössä on pikemminkin se, mitä sanotaan. Ja nykyään voi häpeilemättä sanoa avoimesti kaiken. Todellisuuden fragmentaarisuus puskee kaikesta läpi.

Peiliin katsomisella tarkoitetaan yleensä kriittistä itsetutkiskelua. Sitä Olsen albumillaan tekee, monesta eri suunnasta. All Mirrors on tutkielma siitä, mitä on olla nainen. Samalla levy tuntuu suorastaan definitiiviseltä teokselta: se kuvaa muutosta, joka tällä vuosikymmenellä on tapahtunut musiikissa ja feminismissä. Peilistä tuijottaa takaisin paljon.

Arttu Seppänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi