Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Elokuva-arvio: Fingerporin kaksimieliset vitsit kääntyvät valkokankaalla tunkkaisen rasvaiseksi huumoriksi

Pertti Jarlan sarjakuvasta tutut hahmot ovat nyt valkokankaalla. Kuvassa Jenni Kokander Rivo-Riittana. Kuva: Solar Films

Fingerpori

Tähdet: 2/5

Sarjakuvan siirtäminen valkokankaalle on haastava elokuvataiteen laji. Vielä haastavammaksi menee, kun pohjana ovat 2–3 kuvan stripit, tutut henkilöhahmot ja heidän sielunelämänsä, mutta ei kokonaista tarinaa. Toki käytössä on paljon sanallisia ja visuaalisia irtovitsejä sekä väärinkäsityksiä, jotka ovat naurattaneet jo kertaalleen sarjakuvina.

Syntyykö tästä sitten oikeasti mitään? Valitan.

Käsikirjoituksen laatiminen Pertti Jarlan Fingerporin stripeistä vaatisi todellista ihmettä, taitoa ja vankkaa näkemystä, jotta se kantaisi kokonaisen elokuvan verran. Kanto jää hyvin lyhyeksi.

Ei mitään oivaltavaa

Käsikirjoittajat Petja Lähde ja Mikko Kouki ovat jakaneet käsikirjoituksensa episodeihin. Ensin esitellään kaupunki, jonka tunnistaa Turuksi. Pientä hilpeyttä on kuitenkin ilmassa. Jeesus kävelee vetten päällä ja valittelee polvisärkyä ylösnoustessa. Vitsi jää irralliseksi.

Sitten tutustutaan kaupunginjohtaja Homeliuksen (Kari Väänänen) aviokriisiin, sanomalehtilööppeihin ja kaupungin päättäjille järjestettyihin sikajuhliin.

Meno on turskia ja Väänänen näyttelee hyvin, mutta touhussa ei ole mitään oivaltavaa. Hörähdellään vitseille, joille naurettiin jo sarjakuvana. Valitettavasti vitsi ei parane, vaan tuntuu valmiiksi nauretulta. Homeliuksen saadessa pullon 12 vuotta vanhaa viskiä, voi lööpin jo arvata.

Kari Väänänen näyttelee kaupunginjohtaja Homeliusta. Kuva: Solar Films

Seuraavaksi kurkistetaan Krapula-Päivin (Pirjo Lonka) ja Allan Kurman (Aku Hirviniemi) elämään. Näyttelijät ovat jälleen hyvin lähellä esikuviaan, mutta käsikirjoitus ei suo heille juurikaan mitään. Pelkkä dokaaminen ei naurata.

Käsikirjoitus lepää tyhjän päällä

Käsikirjoituksen tyhjyys jatkuu Heimo Vesan (Santtu Karvonen) ja Rivo-Riitan (Jenni Kokander) episodeissa. Hyviä hahmoja, jotka ovat jotenkin irrallaan ja tyhjän päällä, kun heillä ei ole mitään, mille rakentaa. Rivo-Riitan one-linerit eivät toimi samalla tavalla kuin sarjakuvassa, koska ne vain kopioivat esikuvaansa.

Pertti Jarlan sarjakuvat tiivistävät nerokkaalla tavalla sanottavansa kahteen tai kolmeen kuvaan. Siellä on se oivallus, assosiaatio, hervoton väärinkäsitys, naurattava kaksimielisyys. Jo pelkästä Heimo Vesan katseesta voidaan lukea suuria tunteita.

Mielenkiintoista on myös todeta, että kaksimielisyys tai irstailu, joka huvittaa sarjakuvassa, kääntyy elokuvassa tunkkaisen rasvaiseksi.

Elokuvan on ohjannut Turun kaupunginteatterin johtajana ja näyttelijänä tunnettu Mikko Kouki. Käsikirjoitustakin on haudottu jo vuosia.

Olisiko vastuu käsikirjoituksesta kannattanut antaa jollekin ulkopuoliselle tekijälle, jolloin Fingerpori olisi saattanut nousta elokuvallisestikin henkiin ja omille jaloilleen? Hattua nostan uhkarohkealle yritykselle!

Olli-Matti Oinonen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi