Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Sibeliustalossa soi torstaina teos, jota Marko Ylönen ei vielä 15 vuotta sitten olisi suostunut soittamaan

Edward Elgarin sellokonsertto on lajissaan yksi maailman kuuluisimmista. Sibelius-Akatemiassa opettavalle Marko Ylöselle se oli kuitenkin pitkään myös kompastuskivi.

Marko Ylönen väisteli pitkään Elgarin kuuluisaa sellokonserttoa. 40-vuotiaana hän päätti antaa teokselle vihdoin periksi. Kuva: Sami Lettojärvi

Edward Elgarin sellokonsertto on yksi niistä klassisen musiikin teoksista, joihin liittyy suuri tarina. Itse asiassa tarina on niin suuri, että siitä muodostui sellisti Marko Ylöselle eräänlainen kompastuskivi.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen sävelletty konsertto on kiistatta yksi maailman koskettavimmista. Se huokuu sitä belle epoque -kauden loistoa ja kauneutta, jonka mielettömään tuhoon suistunut Eurooppa oli juuri menettänyt.

Elgarin kerrotaan keksineen konsertossa toistuvan surumielisen melodian puolittain hallusinatorisessa tilassa.

– Hän oli nielurisaleikkauksessa ja kirjoitti teeman ylös heti nukutuksesta herättyään. Sehän ei ollut niihin aikoihin mikään aivan vaaraton operaatio, Ylönen huomauttaa.

Leikkauksesta toivuttuaan Elgar vetäytyi kesällä 1919 säveltämään konserttoa etäiselle mökilleen Etelä-Englannin Sussexissa, jossa hän oli aiempina kesinä kuunnellut toiselta puolelta Englannin kanaalia kaikunutta tykkien jylinää.

Sävellystyö valmistui nopeasti, mutta kantaesitys oli katastrofi. Elgaria pidettiin tyyliltään toivottoman vanhentuneena, eikä orkesterikaan ollut tehtäviensä tasalla. Vuotta myöhemmin säveltäjän vaimo kuoli, ja Elgarin sävelkynä tyrehtyi lähes täysin.

Sellokonsertto vaipui unholaan, kunnes kuuluisa brittisellisti Jacqueline du Pré levytti sen 1960-luvulla. Du Prénkin loppu oli traaginen: hän sairastui MS-tautiin ja kuoli vain 42-vuotiaana.

– Kaikkea tätä taustaa vasten minulla oli nuorempana sellainen olo, että en halunnut koskea Elgarin konserttoon ollenkaan. Ajattelin, että ei minun kaikkea tarvitse soittaa, Ylönen muistelee.

Sellisti ei pääse Elgaria pakoon

On kuitenkin niin, että ammattisellisti ei oikeastaan pääse Elgarista eroon vaikka yrittäisikin. E-molli konsertto pyöri Ylösenkin ajatuksissa toistuvasti, sillä monet hänen oppilaistaan soittivat sitä. 40 vuotta täytettyään hän päätti vihdoin antaa periksi, kun kutsu kävi tulla soittamaan teosta Espanjaan.

– Opiskelin sen varsinaisesti vasta silloin, eikä toistoja ole kertynyt sen jälkeenkään mitenkään aivan mahdottomasti, ehkä alle kymmenen. Pidän Elgaria sellokonserttojen kuningattarena. Kuninkaana olen puolestaan pitänyt Dvorakin sellokonserttoa, 53-vuotias sellisti sanoo.

Ylönen ei ole Lahdessa kovin usein nähty vieras. Hän muistelee soittaneensa Sinfonia Lahden solistina viimeksi keväällä 2015, jolloin ohjelmassa oli Beethovenin kolmoiskonsertto. Elgarin konsertto oli ohjelmassa aiemmalla visiitillä Sibeliustalossa vuonna 2007.

Leo McFall johtaa Sinfonia Lahtea torstaina ensimmäistä kertaa. Arkistokuva viime maaliskuulta. Kuva: Ville Hautakangas

Torstaina Ylönen tulkitsee Elgarin teoksen Leo McFallin johtamassa konsertissa. Millainen suhde Ylösellä on siihen nyt?

– Siihen melankoliseen tunnelmaan sisälle pääseminen on henkisesti yhä aika vaativaa, Ylönen miettii.

Miten sellainen temppu tehdään? Ei ainakaan ajattelemalla Elgarin nielurisoja, du Prés’n liian aikaista loppua tai ensimmäisen maailmansodan kauhuja.

– Pitää vain keskittyä siihen tekniseen toteuttamiseen ja nuottikuvaan, niin teoksen maailma alkaa avautua kuin omalla painollaan. Usein mielessä pyörii hyvinkin arkisia asioita. Eihän näyttelijäkään saisi oikeasti itkeä, vaikka itkeekin näyttämöllä, Ylönen vertaa.

Kamarimusiikissa on kaikki

Helsingissä asuva Ylönen on solistisen uransa ohella kamarimusiikin professori Sibelius-Akatemiassa. Hän on hoitanut Ralf Gothónilta jäänyttä virkaa nyt kymmenisen vuotta.

– Opetustyöni ovat yleensä iltapäivällä tai illalla. Aamut olen pyrkinyt pyhittämään omaan harjoitteluuni tai muihin töihin. Tällainen järjestely sopii hyvin nyt, kun lapset eivät asu enää kotona, Ylönen mainitsee.

Ajattelin, että ei minun kaikkea tarvitse soittaa. Sellisti Marko Ylönen

Vaikka suurille orkestereille sävelletyt konsertot ja sinfoniat vievät julkisuudessa suurimmat otsikot, Ylönen huomauttaa, että pienimuotoiset kamariteokset ovat monien säveltäjien kohdalla tuotannon tiukka ydin.

– Kamarimusiikkiin on usein kirjoitettu se säveltäjän kaikkein tärkein viesti. Se on tärkeää myös musiikin opiskelijoille, sillä kamarimusiikissa opitaan yhteissoiton perusta, se yhdessä kokeminen ja etsiminen, joka vie tätä hommaa eteenpäin, Ylönen huomauttaa.

Marko Ylönen, Leo McFall ja Sinfonia Lahti Sibeliustalossa 17.10. klo 19.

Kuka?

Marko Ylönen

Syntynyt 11.6.1966 Rantasalmella.

Kamarimusiikin professori Sibelius-Akatemiassa.

Toiminut aiemmin Korsholman musiikkijuhlien taiteellisena johtajana.

Aloitti sellonsoiton opinnot Jyväskylän konservatorion Keuruun toimipisteessä. Siirtyi myöhemmin Itä-Helsingin nuorisokoulutukseen Csaba Szilvayn oppilaaksi.

Turun sellokilpailun toinen 1990. Tshaikovski-kilpailun kuudes Moskovassa 1990. Concert Artists Guild -kilpailun voitto New Yorkissa 1996.

Tehnyt parikymmentä levyä, tuoreimpana juuri ilmestynyt Bachin soolosellosarjojen kokonaislevytys.

Tulossa: Peteris Vasksin toisen sellokonserton esitys ja levytys Tapiola Sinfoniettan kanssa marraskuussa.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi