Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Riikka Pelon romaani on yksi kirjasyksyn helmistä

Riikka Pelo sai Finlandia-palkinnon vuonna 2013. Kuva: Liisa Takala

Riikka Pelo

Kaikki elävä

Teos 2019. 615 s.

Kaiken perustana on kieli. Sanat, jotka jättävät jäljen, sekä ne jotka ovat vain huurua, kehojen liikettä. Kieli, pohjiaan myöten, on olennainen osa Riikka Pelon romaania Kaikki elävä.

Se on tarina kielen ja äänen lisäksi paljosta muusta. Sen monikerroksinen rakenne vie ajatukset niin vanhemmuuteen, yhteiskunnan epäkohtiin kuin ikivanhoihin myytteihin. Ja ennen kaikkea ihmisyyteen, inhimilliseen olemassa olevaan.

Aura viettää täydellistä lomaa ystävänsä Saran kanssa etelän auringon alla, humaltuen nuoruuden vimmasta ja drinkeistä. Mutta yksi yö muuttaa kaiken.

Jesidinuorukainen Alan puolestaan on tullut kaukaa, merien ja vuorien takaa, ja elää nyt paperittomana piileskellen. Lisäksi on vielä äiti, joka valvoo tajuttomuuteen vaipuneen tyttären vierellä, yrittäen houkutella lastaan takaisin.

Kuva: Teos

Jokainen kolmesta kertojasta tasapainottelee valon ja pimeän välillä, eikä kuolemakaan ole heille vieras. Kaikilla on kauhunsa, joiden kanssa opetella elämään. Kieli ja kirjoittaminen ovat keino hahmottaa maailmaa ja luoda sitä. Luu luulta, sana sanalta, särkyneitä harsitaan yhteen. Heidän kohtalonsa kietoutuvat lopulta toisiinsa, jopa myyttisessä mittakaavassa.

Kertojilla on omat, toisistaan poikkeavat äänensä, mikä rytmittää kerrontaa. Vaikka paikoitellen kaipasinkin riisutumpaa, tiiviimpää ilmaisua, on aistivoimainen kokonaisuus upea. Kerronta juoksee, huohottaa ja pysähtelee tapahtumien rytmissä.

Välillä kirja oli laitettava sivuun; piti keskittyä nauttimaan kirkkaista lauseista, tai sitten tarinan pakahduttavuus pakotti hetkeksi vain hengittelemään. Finlandialla vuonna 2013 palkittu Pelo totisesti osaa luoda maailmoja.

Henkilöhahmoihin päästään hämmästyttävän syvälle. Se, miten he hahmottavat menneisyyttä ja keräävät sanoja, luo ainutlaatuista kuvaa ihmisistä. Etenkin Auran tarina, matka nuoruuden keveydestä äänettömyyteen ja hirvittävään pimeyteen kolahti.

Alan yrittää parhaansa mukaan sopeutua ja sulautua, mutta menneet kulkevat rinnalla. ”Joka yö palaan mustaan veteen, kuolleiden hajuun, kalansyömien silmien katseeseen, metaanin ja ammoniakin hajuun.” Toivo ei kuitenkaan katoa koskaan. Alan uskoo valoon ja päivään, kaikesta huolimatta.

Kaiken kipeän yllä onkin koko ajan toivo, ajatus yhteydestä, toisen koskettamisesta rajojen yli. ”Ihminen ilman perhettään, jumaliaan ja nimeään oli kuin vähäinen eläin metsässä, siivetön lintu puussa.”

Kaikki elävä on yksi kotimaisen kirjasyksyn helmistä. Humaani puheenvuoro ihmisyyden ja myötätunnon puolesta, järisyttävän suuri romaani.

Johanna Suominen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi