Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Levyarvio: Nick Caven uusin levy käsittelee leimallisesti Arthur-pojan kuolemaa, mutta tarjoaa empatiaa myös muille

Hurjassa vedossa oleva Nick Cave esiintyi Porissa kesällä 2018 yhdessä Bad Seeds -yhtyeensä kanssa. Kuva: Jemo Kettunen

Nick Cave & The Bad Seeds

Ghosteen

Mute

Tähdet: 4/5

Voi sanoa, että se näkyy: Ghosteen on ensimmäinen levy, jonka Nick Cave on tehnyt kokonaisuudessaan Arthur-poikansa kuoleman jälkeen.

Yksitoista kappaletta käsittävällä levyllä on kaksi osaa. Ensimmäiset kahdeksan kappaletta ovat Caven mukaan “lapsia”, ja jälkimmäinen osa näiden vanhemmat. Suru tulvii läpi jokaisen nuotin välistä.

Kuva: Tomi Tuomaala

Cave kumppaneineen hidastaa tahtia entisestään, sillä rumpuja ei kuulla juuri lainkaan. Jo edelliset albumit Push the Sky Away (2013) ja Skeleton Tree (2016) ovat olleet kaukana rockryönäyksestä.

Mick Harveyn lähdettyä bändistä Warren Ellisistä tuli Caven oikea käsi. Yhdessä he vastaavat nykyisen Bad Seedsin esteettisestä linjasta. Kitaralla roiskimisen sijaan soinnin keskiössä ovat nykyisin erilaiset kasetti- ja syntsaluupit – ja tietysti Caven tavaramerkeiksi muodostuneet pianoballadit.

Ghosteen on yllättävän instagramia. Esoteerinen ja kitschmäinen kansikuva valkoista hevosta myöten on kuin paratiisi, joka kuvastaa osuvasti levyn haahuilevaa new age -henkistä äänikuvaa. Esoteria, ruusukvartsi ja muut voimakivet ovat trendanneet viime vuosina somessa. Samaan aikaan myös valaskasetti-ambient on nostanut asemiaan popmusiikissa, joka sopii hyvin kaveriksi näille trendeille.

Cave liikkuu entistä enemmän spoken wordin puolelle kun hänen tekstinsä vellovat taustalla liikkuvan ambientin päällä. Leviathanissa on suorastaan Alppipuistoon sopivaa hippirummuttelua ja Cave laulaa mantramaisesti: “I love my baby and my baby loves me.” Konteksti on Cavelle sopien jokseenkin groteski, koska Leviathan on mytologinen merihirviö, joka syö auringon.

Vanhemmat pitävät kuolevia lapsiaan sylissä ja etsivät vastauksia.

Empaattinen Ghosteen on levy epätoivosta, luopumisesta ja surusta. Vanhemmat pitävät kuolevia lapsiaan sylissä ja etsivät vastauksia. Suru hyväksytään osaksi tätä vaikeaa suhdetta, vaikka suhtautuminen siihen on ristiriitaista läpi levyn.

Albumi ei ole yhtä helppo kuin edeltäjänsä ja käyttötarkoitukseltaan kovin erilainen. Ghosteen on tarkoitettu ahmaistavaksi kokonaisteoksena, kun edellisiltä albumeilta on selkeämmin erotettavissa kappaleita itsenäisiksi teoksiksi. Saa nähdä, millaisen ilmeen uudet, entistä rauhallisemmat kappaleet saavat keikoilla, joilla yhtyeellä on ollut kiivas meno viime vuosina. Tuskin ainakaan 12-minuuttinen Ghosteen ja 14-minuuttinen Hollywood löytävät tietään settiin.

“Everybody’s losing someone”, Cave hokee falsetissa päätöskappale Hollywoodissa ja laulaa siitä, kuinka kauan kestää mielenrauhan löytämisessä. Ghosteen on henkilökohtaisuuden ohella silti kuin kollektiivinen, toivoa täynnä oleva surukylpy, johon kuka tahansa läheisensä menettänyt ihminen voi heittäytyä.

Lue myös: Levyarvio: Andy McCoy yllättää ja haistattaa epäilijöilleen pitkät – ainakin kun hän keskittyy siihen, minkä parhaiten osaa
Arttu Seppänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi