Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Antti Hurskaisen esikoisromaani pureutuu syömättömyyteen

Esseistään tunnettu Antti Hurskainen on julkaissut ensimmäisen romaaninsa. Kuva: Tuire Kurikka

Antti Hurskainen
22 – kertomus syömisestä
Siltala 2019. 214 s.

Heikot ahmivat, vahvat pidättäytyvät, julistaa 22-romaanin kertoja jo kirjan alkusivuilla. Kertomus syömisestä paljastuu myös kertomukseksi syömättömyydestä ja syömishäiriöstä.

Lapinlahdelta lähtöisin oleva Antti Hurskainen on neljä kokoelmaa julkaissut taitava esseisti. 22 – kertomus syömisestä on hänen esikoisromaaninsa, joka on monella tapaa kuin syömistä käsittelevän esseen fiktiivinen laajentuma. Nimetön mieskertoja käy helsinkiläisessä laatupizzeriassa entiselle tyttöystävälleen läpi suhdettaan ruokaan. Samalla hän tulee sivunneeksi ruuan kulttuurihistoriaa.

Kummisetä-elokuvan Michael Corleone ei tietenkään syö mitään ennen ravintolassa suorittamaansa murhaa, koska röyhtäysvaara pilaisi tämän kuoleman enkelin suorittaman teloitushetken. Jeesuskaan ei syö mitään. Ristilläkin hän kieltäytyy imemästä teloittajien hänelle tarjoamaa sientä, niin kuin Pier Paolo Pasolinin elokuva Matteuksen evankeliumi täsmällisesti osoittaa.

Kuva: Siltala

Hurskaisen kertoja on varttunut keski-ikäisten mahamiesten huomassa, jossa pingottunut vatsakumpu on merkki yhteiskuntakelpoisuudesta. Kun kertoja teini-ikäisenä kriiseilee vyötärölle kasaantuvasta rasvasta, äiti kehottaa leikkaamaan ylimääräisen pois. Myöhemmin kertoja suuntaa kohti veganismia ja anoreksiaa. Tavoitteena on kuihtuminen. Olla siro ja täysin tavoittamattomissa.

Kuva äärimmäisestä kehokontrollista on eräänlainen fitness-elämän vääristymä: vodkaa ja pitkiä juoksulenkkejä. Kärsimyksen ja kontrollin ääreltä edetään luontevasti kristillisyyden kysymyksiin.

Hurskaisen kieli on puristettua, monin paikoin jopa aforistista. ”Uskovaisuus on eräs jumalanpilkan tyypillisimmistä ilmentymistä”, hän lataa. Hurskaisen tyylissä on armottomuuden ohella ironiaa, joka on levittynyt myös romaanin rakenteen asteelle. Heti teoksen alussa kertoja painottaa dialogin tärkeyttä, ettei tästä tulisi vain synkkää yksinpuhelua. Tämän jälkeen seuraa parisataa sivua synkkää yksinpuhelua.

Aivan kirjan lopussa nainen pääsee muutaman sivun ajan kertomaan omat kokemuksensa asioista. Näkökulma tapahtumiin on hyvin erilainen.

Rauli Karjalainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi