Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Puheet maailman parhaasta oboistista eivät tunnu Alexei Ogrintchoukin kohdalla liioittelulta

Alexei Ogrintchouk suoriutui mainiosti kaksoisroolissaan Lahdessa. Kuva tiistain harjoituksista. Kuva: Sami Kuusivirta

Sinfonia Lahti

Alexei Ogrintchouk, kapellimestari ja oboe

Sibeliustalo 10.10.

Torstain teemaksi Sibeliustalossa oli valikoitunut Italia, sillä illan aikana kuultiin säveltäjiä kuten Gioachino Rossini ja Vincenzo Bellini. Saksalaissäveltäjä Felix Mendelssohnin neljäs sinfonia on puolestaan nimeltään Italialainen.

Toinen teema oli oboe, sillä konsertin tähtenä loisti maineikas Alexei Ogrintchouk, joka esiintyi intensiivisesti kaksoisroolissa sekä solistina että kapellimestarina.

Tekniikka ja sielukkuus hallussa

Nykymaailman koulutusmahdollisuuksien ja huippuopettajien ansiosta virtuooseja tietysti riittää joka lähtöön, mutta Ogrintchoukin kohdalla puheet ”maailman parhaasta” eivät tunnu liioittelulta.

Heti konsertin alussa hän otti luulot pois esittämällä Mozartin konserttiaarian KV 538 korvaamalla sopraanolaulun oboellaan. Se oli vastaansanomaton ja briljantti aloitus, oboen soinnin käydessä suoraan sydämeen.

Täydellisen tekniikan lisäksi Ogrintchouk hallitsee sielukkuuden. Näillä keinoilla kelpasi lähestyä niin Mozartia kuin Bellinin oboekonserttoa, joka on lyhyt, merkillinen ja ihastuttava teos.

Ogrintchouk nosti nämä teokset lentoon, tavoittaen niiden alkuperäisen veikeyden tuoden mukaan kuitenkin modernia virtuositeettia.

Hienosti sujui myös alkusoitto Rossinin oopperasta Silkkitikkaat. Se on hyvin eläväinen musiikkiteos, ja orkesterin johtaminen sujui niin hyvin, että yhteistyön Sinfonia Lahden kanssa olisi voinut luulla jatkuneen pidempäänkin. Konsertin ensimmäisellä puoliskolla aika tuntui nopeutuvan, kun nämä iloa pulppuavat teokset veivät mennessään.

Tylsähköä Mendelssohnia

Mendelssohnin neljäs sinfonia ei ollut aivan yhtä ilahduttava tapaus. Syy ei ollut kapellimestarin tai orkesterin, vaan kyse on säveltäjän ominaislaadusta. Mendelssohn on hankala tapaus: lapsinero, josta kasvoi oman aikansa suurimpia tähtiä ja jota esimerkiksi Goethe piti Mozartia suurempana. Nykyajasta katsottuna se tuntuu hassulta.

Jos Beethoven, Wagner ja Sibelius olivat niin muodon kuin sisällön uudistajia, oli Mendelssohn enemmänkin traditionalisti, perinteiden vaalija. Hän sävelsi paljon muotovalioita, joista monet kuulostavat pikkunäppäriltä ja tylsiltäkin.

Neljännen sinfonian ensimmäinen osa on hetkittäin upota tylsyyden suohon, mutta onneksi muissa osissa on hienoja hetkiä: toisessa osassa jouset soivat käsittämättömän kuulaasti, ja kolmannen osan vaskiosuudet nostavat kulmakarvat pystyyn. Finaalijakso on energinen ja napakka, säveltäjänsä suurimpia hetkiä.

Kamarimusiikissaan Mendelssohn onnistui paremmin, minkä todisti erillisessä encore-konsertissa kuultu kaunis oktetto es-duurissa.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi