Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Antti Tuuri kertoo Arvid Bromsin kiihkeän elämäntarinan kiihkottomalla tyylillä

Antti Tuuri kuvaa uudessa romaanissaan kuvataiteilijan työtä tarkasti ja toteavasti. Kuva: Jouni Harala

Antti Tuuri

Levoton mieli

Otava 2019. 446 s.

Antti Tuurin uusi romaani Levoton mieli nostaa keskiöön lähinnä Pohjanmaalla vaikuttaneen kuvataiteilija Arvid Bromsin. Myönnän: ei ollut aikaisemmin tuttu kaveri hän.

Tuurilla useiden kirjojen tapahtumat ja henkilöt sijoittuvat Pohjanmaalle. Levottomassa mielessä seurataan Arvid Bromsin elämän viimeisiä kymmentä vuotta Lappajärvellä.

Broms oli symbolisti ja surrealisti, jonka aiheet ammensivat usein henkisyydestä, uskonnon tutkiskelusta ja menneisyydestä. Hän kuoli Lappajärvellä 57-vuotiaana vuonna 1968. Viimeiset reilut kymmenen vuotta hän eli uudelleen löydetyn nuoruudenrakkauden Helvi Inkerin kanssa oltuaan sitä ennen naimisissa neljästi plus muut suhteet.

Kuva: Otava

Bromsista piirtyykin Tuurin romaanissa stereotyyppinen kuva tietynlaisesta miestaiteilijasta. Viinaan, naisiin ja sekoiluun taipuvainen narsisti, toki työteliäskin. Broms ei herätä kuin ajoittain myötätuntoa lukijassa, enemmänkin hän ärsyttää ja rasittaa itsekeskeisyydessään ja taiteilijuudessaan, iso vauva kun monesti on.

Vaikka kirjan ajallinen kaari muodostuu vuosista 1958–1968, takaumien kautta käydään läpi Bromsin elämää laajemminkin. Hän muun muassa opiskeli Pariisissa ja Lontoossa ja sodan loppupuolella koki hermoromahduksen joutuen mielisairaalaan. Myös vankiloissa Broms ehti istumaan, lähinnä petosten vuoksi.

Kirjaan syntyy kontrasti Bromsin värikkään elon ja Tuurin melkoisen toteavan ja kiihkottoman kielen välille. Kaikenlainen hölmöilykin kuvataan hyvin rauhallisesti.

Ammattimies kun Tuuri on, kerronta todella kulkee. Kirja on äärimmäisen sukkelaa luettavaa, ja esimerkiksi maalaamista koskevat osiot on kirjoitettu hyvin vakuuttavasti ja tarkasti kuvaten. Tuurin vahvuus on aina ollut tarinoiden aiheissa, ei niinkään unohtumattomassa kielessä. Ja hyvä niin, tällaisia ”lukuromaaneja” tarvitaan.

Tuurin taito on usein ollut myös rakentaa kirjojensa päähenkilöiksi vahvoja ja kannattelevia yksilöitä, kuten vaikkapa Jussi Ketola (Kylmien kyytimies, Ikitie) tai Martti Hakala (Talvisota). Heidän kauttaan kirjailija on tutkinut hyvinkin suuria asioita.

Uusimmassa romaanissa kyse on historiallisesta henkilöstä, ja romaanin muutkin henkilöt ovat nimiä myöten todellisia ihmisiä. Broms on vahva persoona, mutta silti jäin miettimään, onko hänen tarinassaan riittävästi aineksia romaaniksi, ainakaan yli 400-sivuiseksi.

Tarina on melkoisen tuttu kaikkine taiteilijakliseineen, mitä uutta tämä tuo? Mitä Antti Tuuri haluaa kirjallaan sanoa?

Lue myös: ”Miesten historia on jo kirjoitettu”, huomauttaa esikoiskirjailija
Mikko Jämsén
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi