Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kaikkein vaikeinta on selkokielinen seksi - joka seitsemäs tarvitsisi selkokirjoja, silti ne eivät näy juuri missään

Selkokielisen kirjallisuuden tarve kasvaa Suomessa jatkuvasti. Isot kustantamot eivät ole kuitenkaan toistaiseksi julkaisuille lämminneet.

Hanna Männikkölahti on selkomukauttanut esimerkiksi Kari Hotakaisen kirjoittaman Kimi Räikkösen elämäkerran ja Eve Hietamiehen suositun Yösyöttö-romaanin. Kuva: Ilkka Kuosmanen

Kaikkein vaikeinta on selkokielinen seksi. Intiimit kanssakäymiset ovat usein hankalia tavallisessakin kirjallisuudessa, mutta koska selkokieli luo lukijalle eräänlaisen tikapuumallin tapahtumista, hienovaraiset vihjailut ja kielikuvat eivät oikein toimi. Jos juna menee tunneliin, se menee tunneliin – eikä sitten mitään muuta.

– Kyllä seksikohtauksiakin tietysti on, mutta ne ovat tosi hankalia selkokielisinä, myöntää selkomukauttaja Hanna Männikkölahti.

Männikkölahti on selkomukauttanut esimerkiksi Kari Hotakaisen kirjoittaman Kimi Räikkösen elämäkerran ja Eve Hietamiehen suositun Yösyöttö-romaanin. Koska selkokielisen kirjan maksimisivumäärä on noin 200, Männikkölahti joutuu miettimään jatkuvasti, mitä asioita kirjasta voi jättää pois ilman, että juoni tai tyyli kärsivät liikaa.

Selkomukauttaja ei voi olla mikään moraalinvartija. Selkomukauttaja Hanna Männikkölahti

Tyypillisesti selkomukauttaja karsii yksityiskohtia, selkiyttää lauserakenteita ja sanavalintoja.

– Räikkös-elämäkerrasta lähti mukautettuna pois paljon miehistä glooriaa. Päätin esimerkiksi, että yksi kunnon ryyppyreissun kuvaus saa riittää alkuteoksen noin yhdeksäntoista sijaan. Tavoitteena on kuitenkin säilyttää alkuteoksen tyyli. Selkomukauttaja ei voi olla mikään moraalinvartija, Männikkölahti korostaa.

Seksikohtausten ohella erityistä päänvaivaa selkomukauttajalle aiheuttavat kirosanat ja kerrontarakenteella kikkailevat dekkaristit. Selkomukautetussa kaunokirjassa on kronologisesti etenevä rakenne, joten aikatakaumat on heitettävä yli laidan.

– Dekkareissa murhaaja saattaa paljastua aiemmin kuin alkuteoksessa. Tärkeämpää on kuitenkin se, että lukija ei joudu missään vaiheessa arvailemaan, kuka kirjassa nyt puhuu tai missä ajassa ollaan. Kirosanat taas pomppaavat selkokielisinä tosi selvästi esiin, Männikkölahti kuvaa.

Mielensäpahoittaja on ensimmäinen suuren kustantamon julkaisema selkomukautus. Kuvassa alkuperäisteoksen kansi. Kuva: WSOY

Selkokielen kehittelytyö alkoi Suomessa 1980-luvulla Ruotsin mallin pohjalta. Selkokirjojen pääyleisö oli ensin kehitysvammaiset. Nykyisin selkokielisiä kirjoja tehdään yhä enemmän myös suomea toisena kielenä puhuville, muistisairaille ja niille, joiden yleiskielen ymmärryksen taso on syystä tai toisesta heikentynyt.

Selkokielisen tekstin sisältö, rakenne ja sanasto ovat helpompia kuin yleiskielessä. Kaunokirjoihin lisätään usein sisältöä tukevia kuvia, ja myös kirjan taitto helpottaa ymmärrettävyyttä.

– Palstat ovat kapeita ja yhdellä rivillä vain yksi ajatus. Tavoitteena on, että kieli ei syrji ketään vaan tekee ihmisistä keskenään tasa-arvoisempia, kuvailee selkomukauttaja ja -kirjailija Tuija Takala.

Selkokeskuksen arvion mukaan jopa 14 prosenttia suomalaisista eli lähes joka seitsemäs tarvitsisi selkokirjoja. Tarve kasvaa jatkuvasti, kun Suomeen tulee esimerkiksi lisää maahanmuuttajia.

Kasvava kohderyhmä ovat myös ne heikosti lukevat nuoret, jotka eivät yksinkertaisesti jaksa lukea yleiskielisiä kirjoja loppuun asti. Selkomukautettu materiaali tarjoaa opettajille mahdollisuuden pitää kaikki luokan oppilaat ”kelkassa” vaikkapa kaunokirjoista keskusteltaessa.

– Kasvavaan tarpeeseen nähden on erikoista, että selkokieliset kirjat eivät ole missään esillä. Kun niitä ei tunneta, selkokieleen liittyy yhä paljon ennakkoluuloja, sanoo Takala, joka on kirjoittanut itse myös suoraan selkokielisiä romaaneja.

Informaatikko Suvi Haikolan mukaan selkokielisten julkaisujen määrä on kasvanut viime aikoina ilahduttavasti. Lahden seudun kirjastoissa on tarjolla yhteensä 275 selkokielistä teosta. Kuva: Katja Luoma

Suomeksi ilmestyy vuodessa noin 30 selkokielistä kirjaa. Ala on pienten kustantamoiden temmellyskenttää – esimerkiksi kärköläläinen Pieni Karhu on kunnostautunut lajissa. Suuria kustantamoita selkokielinen kirjallisuus ei ole toistaiseksi kiinnostanut.

– WSOY julkaisee lokakuussa selkomukautetun Mielensäpahoittajan. Se taitaa olla ensimmäinen suuren kustantamon julkaisema selkokielinen kaunokirja koskaan, Takala huomauttaa.

Hanna Männikkölahti viimeistelee parhaillaan Yösyötön jatko-osaa Tarhapäivää. Kirjalla ei ole vielä kustantajaa. Sellainen kuitenkin löytynee, sillä Eve Hietamies on suosittu kirjailija ja tarinasta on tehty elokuvakin, joka saa ensi-iltansa marraskuussa.

– Kirjailijalle ei yleensä makseta rahallista korvausta tekstin muokkausoikeuksista, mikä on tietysti vähän erikoista, kun ajatellaan kirjojen käännösoikeuksien kauppaa. Mukauttaja saa puolet eli 12,5 senttiä selkomukautetun kirjan lainauskorvauksesta, Männikkölahti sanoo.

Männikkölahti hyväksyttää mukautetun laitoksen aina alkuperäisellä kirjailijalla. Yleensä kirjailijat ovat olleet otettuja selkomukautuksesta.

– Yleisin reaktio on ”wau”, joskus taas joku on sanonut ”erikoista, mutta menköön”. Vain kerran olen joutunut tekemään pieniä muutoksia.

Ilman valtion myöntämiä apurahoja selkokielinen kirjallisuus loppuisi alkuunsa, sillä kirjojen painosmäärät ovat tyypillisesti vain joitakin satoja. Yhteisestä kirstusta heltiää kaikille Suomen selkomukauttajille yhteensä noin 100 000 euroa vuodessa.

– Parasta on se, kun esimerkiksi maahanmuuttaja kertoo pystyneensä nauttimaan ensimmäistä kertaa kirjallisuudesta suomen kielellä selkomukautuksen ansiosta. Silloin tulee tunne, että on oikeasti vaikuttanut johonkin, Männikkölahti miettii.

Suomessa julkaistaan noin 30 selkokielistä kirjaa vuodessa. Osa tehdään suoraan selkokielellä, osa mukautetaan. Kuva: Ilkka Kuosmanen

Selkokielistä kirjallisuutta ei ole usein kovinkaan helppo löytää kirjakaupoista tai kirjastoista. Lahden pääkirjastossa selkokielinen aineisto on kerätty omaan hyllyynsä ”muiden kielialueiden perään”.

– Se on kieltämättä vähän hankalassa paikassa, myöntää informaatikko Suvi Haikola.

Haikolan mukaan Lahden alueen kirjastoissa on tällä hetkellä lainattavissa yhteensä 275 selkokielistä kirjaa, joista 17 on tänä vuonna julkaistuja. Kimi Räikkösen elämäkerta on yksi suosituimmista uutuuksista – sen kaikki 8 selkokielistä nidettä ovat lainassa.

Eve Hietamies tavoittaa selkomukautusten ansiosta yhä laajempia yleisöjoukkoja. Kuva: Laura Oja

Selkokielisiä aineistoja kysytään kirjastolta ”satunnaisesti mutta ei viikottain”. Suurin käyttäjäryhmä ovat maahanmuuttajat.

– Myös lukivaikeuksista kärsivät opiskelijat suosivat usein selkoa, Haikola lisää.

Selkokirjat, top 5

Lahden lainatuimmat 2019

Satu Leisko, Laura Oja: Tulin Suomeen. Maahanmuuttajien tarinoita uudesta kodistaan

Leena Lehtolainen: Harmin paikka

Tuija Hannula: Toppatakin alla on sydän, selkopakinoita maahanmuuttajille

Liisa Pyykkönen: Juttuja Suomesta, selkokielinen lukemisto

Selkeästi Suomessa, selkokielinen Suomen yhteiskuntaopin S2-oppikirja

Lähde: Lahden seudun Lastu-kirjastot
Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi