Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Nuori Kauko Röyhkä teki rajusti töitä tullakseen kirjailijaksi ja rocktähdeksi

Untillo-yhtye oli Narttu-kokoonpanon varhainen versio. Vuonna 1978 vasemmalta Ilkka Laru, Reijo Virtanen, Seppo ”Rukivehr” Saarela, Kauko Röyhkä ja Samuli ”Pupu Lihavisto” Miettunen. Kuva: Kirjan kuvitusta

Kauko Röyhkä
Marjatan poika – Muistelmat 1
Docendo 2019. 276 s.

Kauko Röyhkän eli Jukka-Pekka Välimaan (s. 1959) elämä ei ole ollut kirjoittamaton lehti. Vaikka Röyhkän tuotanto ei ole ollutkaan alleviivatun omaelämäkerrallista Oulun nuoruusvuosia hyödyntävää Miss Farkku Suomi -teema-albumia ja kirjaa lukuun ottamatta, on hän aina antanut paljon haastatteluja, joissa hän on kertonut sordiinotta ajatuksistaan ja vaiheistaan.

Yksinhuoltajaäidin poika oli musiikin ja kirjojen pariin paennut oman tiensä kulkija jo nuoresta. Hengenheimolaisten löytyminen Oulusta ja opiskelukaupunki Turusta johtivat pienlehti Tilt-Zeitungin tekemiseen, bändikokeiluihin ja lopulta Narttu-yhtyeen levytyssopimukseen.

Musiikin teon rinnalla syntyi kirjallinen ura, jolla Röyhkää sparrasi alkuun oululainen kirjailija, Siirtomaasuomi-pamfletista muistettu Aku-Kimmo Ripatti. Esikoisromaani Tien laidalla Waterloo ja Narttu-yhtyeen debyytti-lp Steppaillen julkaistiin vuonna 1980 lähes samaan aikaan.

Tämä kaikki on tiedetty, ja näiden maamerkkien varaan Röyhkän nuoruusaikojen omaelämäkertakin rakentuu.

Suhde naisiin kompleksinen

Marjatan pojassa Kauko Röyhkä kuvaa kirjallisesti vetävästi pikkukaupungin ulkopuolisuustuntoja, isättömyyden leimaa yhtenäiskulttuurin Suomessa, epookin liukumista 70-luvun luokkatietoisuudesta kohti punk-kulttuurin kuvainkaatoa ja ”tee se itse” -asennetta.

Kauko Röyhkä -taiteilijanimen voi tällä taustalla tulkita isänmurhana.

Isä on naimisissa toisaalla, poika syntynyt avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Röyhkä kuvaa suorasukaisella tavallaan äitiään, joka hysteerisyyteen asti pyrkii pitämään pienen perheen fasadin kunnossa.

– Sun isäs on tuon miehen näköinen, on äiti sanonut pojalleen, kun Kauko Käyhkö on esiintynyt televisiossa.

Kauko Röyhkä -taiteilijanimen voi tällä taustalla tulkita isänmurhana.

Nuoren miehen suhde naisiin on alkuun kompleksinen, kömpelön palvova, mutta kun on alkuun päästy, homma luistaa. Tuttua Röyhkää tämäkin.

Nuori Kauko Röyhkä, Höfner-basso ja Marimekko-verhot opiskelijakämpässä Turussa. Kuva: Kirjan kuvitusta

Leluja, kirjoja ja sittemmin äänilevyjä on enemmän kuin monilla kavereilla. Ne ruokkivat tulevan taiteilijan mielikuvitusta. Näiltä osin Röyhkän teksti tuo mieleen toisen kirjallisen rokkarin Tommi Liimatan lapsuudenmuistelmat Jeppis ja Jeppis 2.

Julkisuus ei tuo onnea

Röyhkän uraa voisi psykologisoida kompensaatioksi, ”näyttämiseksi niille”, jotka tarttuivat isättömyyteen, eristivät koulukuvioista ja valitsivat keskivertoelämän. Röyhkä ei kuitenkaan kirjoita itseään uhriksi, vaan oman elämänsä aktiiviseksi toimijaksi, joka kirjoittaa esikoisromaaninsa monta kertaa uusiksi, sijoittaa rahojaan yhtyeensä äänentoistolaitteisiin ja harjoittelee kappaleitaan väsymättä vähemmän motivoituneiden bändikavereidensa kanssa.

5552156.jpg

Kunniaa Röyhkä ei ota kokonaan itselleen. Hän ymmärtää varhain verkostoitumisen arvon. Aku-Kimmo Ripatti kätilöi esikoisromaanin, nuori lahjakkuus Riku Mattila tuottaa ja kitaroi esikoisalbumin, jonka laskun manageri Antti Porkka omalla riskillään maksaa. Reijo Rinnekangas saa väheksyjän roolin.

Jo ensimmäisiä haastatteluita Röyhkä antaa outsiderin ja ärsyttäjän asemista, ajan vakaville rokkareille poikkeuksellisesti myös naisten- ja miestenlehtiin. ”Kauko Röyhkä: Tulen kuin paloruisku”, otsikoi Urkki.

Julkaiseminen ja julkisuus eivät tuo onnea, kun Helsingin Sanomat ja Soundi arvioivat esikoiset kriittisesti.

”Minäkin kuvittelin olevani raikas tuulahdus pitkän, tunkkaisen kommarikauden jälkeen. Mutta nähtävästi olenkin pelkkä häiriötekijä, raivostuttava itikka, joka halutaan murskata”, Röyhkä kirjoittaa Marjatan pojassa.

”Se, että olen sekä musiikintekijä että kirjailija, ei olekaan hyvä juttu. En ole kunnolla kumpaakaan. Vanha valta ei luovu poteroistaan niin helposti. Ensimmäisen levyn ja kirjan ilmestymisten pitäisi olla iloisia tapahtumia, mutta minulle kaikki on ollut masentavaa antikliimaksia.”

Tunnistettavaa tekstiä

Röyhkän omaelämäkerta ei häpeä Hectorin ja Juice Leskisen kaltaisten musiikillisten muistelijoiden joukonjatkeena. Helsinki–Tampere-painotteinen rock-kulttuuri monipuolistuu periferian äänestä. Nuoruuden luontoretkistään Röyhkä kirjoittaa rockpiireille tuiki harvinaisesti: ”Nuoren pojan taivas on sininen ja korkea.”

Etelään muuttaneenakin Röyhkän sitoutuminen pohjoiseen taiteilijuuteen on ollut selkeää. Maa on voimaa -levyn takakannessa on nuottina kartta, jolla sijaitsee Timo K. Mukan kotimökki Pellon Orajärvellä.

Sellaiset laulut kuin Kotikaupunkini ja Paska kaupunki ovat purkaneet Röyhkän kaksoisagentuuria rautatien etelään viemänä westernien muukalaishahmona, joka on tuntenut vierautta missä liikkuukaan. Näistä tunnoista moni oman elämänsä siirtotyöläinen tunnistaa itsensä, vaikkei yhtä röyhkeitä elämänvalintoja olisi tehnytkään.

Suonna Kononen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi