Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Erikoisuudentavoittelu kunniaan – Jimi Tenor ja vasket kartoittivat ulko- ja sisäavaruutta Lahden Jazztorilla

Jimi Tenor esiintyi Jazztorilla sunnuntaina Kuva: Anssi Hietamaa

Lahden Jazztori

Jimi Tenor & Arricone Brass Septet

Musiikkiopiston Kalevi Aho -sali 22.9.

Allekirjoittaneen ensimmäinen kohtaaminen Jimi Tenorin musiikin kanssa tapahtui vuonna 2000. Radiomafialla soitettiin otteita tuolloin ilmestyneeltä Out of Nowhere -albumilta, joka on äänitetty Łódźin sinfoniaorkesterin kanssa.

Kokemus jäi mieleen, sillä se oli kauhea. Olin tuolloin kuunnellut lähinnä The Beatlesia, joten Tenorin kokeellinen ilmaisu meni täysin yli hilseen. Se kuulosti ahdistavan oudolta ja silkalta erikoisuudentavoittelulta.

Myöhemmin muutamakin asia valkeni ja kirkastui: erikoisuudentavoittelusta moittiminen on yleensä merkki ahdasmielisyydestä ja halusta rajoittaa muiden tekemisiä. Toiseksi, Jimi Tenor on eräs maamme näkemyksellisimpiä ja rohkeimpia musiikintekijöitä.

Hänen erikoisuudentavoittelunsa on luonut paljon uutta, merkillistä ja merkittävää ilmaisua. 1990-luvun alussa hän aloitti yhteistyön Tommi Grönlundin Sähkö Recordings -levy-yhtiön kanssa, jolla operoi myös konemusiikin legenda, edesmennyt Mika Vainio. Sähkön 1990-luvun julkaisut vaikuttivat elektronisen musiikin kehitykseen ympäri maailmaa. Niiden faneiksi ovat ilmoittautuneet esimerkiksi Björk, David Bowie ja Brian Eno.

Lahtelaislähtöisen Tenorin musiikillinen matka on kuljettanut häntä Berliiniin, Lontooseen ja New Yorkiin. Sunnuntaina hän palasi kotikaupunkiinsa esiintymään Jazztorilla Arricone Brass Septetin kanssa. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on seitsenhenkinen puhallinyhtye. Kaikki jäsenet ovat melkoisia virtuooseja, kuten taiteellinen johtaja Erno Tiittanen ja tuubataituri Aleksi Saraskari.

Tenor loi koneillaan rytmiraitoja ja kiehtovaa ambienssia sekä soitti saksofonia, syntetisaattoria ja huilua. Vokalistina hän ei ole mikään kultakurkku, mutta soittajana äärimmäisen lahjakas ja persoonallinen.

Niin tekstit kuin tekstuuritkin kartoittivat sekä ulko- että sisäavaruutta, samoin kuin vaikkapa Sun Ran musiikissa. Rytmeissä kuului konemusiikin koko kirjo, mutta pääosassa oli kaiken aikaa jazz.

Atonaalisen melskeen puolelle ei menty, vaan pääpaino oli groovessa ja tarttuvissa melodioissa. Sävellyksiä oli valikoitu pitkin Tenorin uraa. Esimerkiksi Theme Sax oli vuoden 1994 Sähkömies-albumilta, ja Illusinario puolestaan oli tätä tilaisuutta varten sävelletty. Yhtye oli iskussa, ja parhaimmissa sävellyksissä, kuten virolaiseen Mina olin siin -elokuvaan tehdyssä teemassa, jälki oli suorastaan häikäisevän kaunista.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi