Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Raisa Omaheimon esikoisromaani pönkittää ydinperhemallin diktatuuria

Teatterintekijä Raisa Omaheimon esikoisromaanissa tavoitellaan parisuhdetta. Kuva: Miikka Pirinen

Raisa Omaheimo

Sydän

S&S 2019. 186 s.

” – Miksi tuo? minä toistan. – Miksi tuo enkä minä? Miksen minä?” tivaa pettymyksen ja hylkäämiskokemusten runtelema nainen Raisa Omaheimon teoksessa Sydän.

Väljien yliopisto-opintojen, hanttihommien ja kansalaisaktivismin välillä sukkuloiva anonyymi kertoja rajaa näkökulman epäonnistuneisiin suhteisiinsa ja kohdentumattomaan rakkauden kaipuuseen.

Parisuhde on onnellisuusprojekti

Tunnetun teatterintekijän esikoisromaanissa ylikiehuneen maidon ja rakastelun jälkeisten röökien jälkihuuruista hahmottuu uusliberalismin puristuksissa painiskelevan subjektin ahdinko.

Onnellisuusprojektissa onnistunut parisuhde hahmotetaan korkeimmaksi pyrkimykseksi, kaikki muut elämän osa-alueet ovat enemmän tai vähemmän toissijaisia. Parisuhteen ulkopuoliset lähisuhteet puuttuvat Sydämestä kokonaan, mikä tähdentää ydinperhemallin diktatuuria onnellisuuden mittarissa. ”Näen pariskuntia, naisilla kädessään pieniä lapsia. Miehillä lastenvaunuja, kihlasormuksia, vihkisormuksia kaikilla. He ovat minua nuorempia ja pitkällä elämässään, kiinni toisessa kädessä, omassa kädessä uusi elämä.”

Kuva: S&S

Proosamuoto avaa alustan sisäisyydelle, minne esitystaide ei fyysisyytensä vuoksi yletä. Kasvottoman kertojan piirteet jäävät lukijan luonnosteltaviksi. Toteava ja kuvittava minäpuhe soittaa päänsisäistä ääninauhaa, jossa minä on yhtä aikaa maailman keskus ja eksentrinen kiertotähti.

Omaheimon teoksissa yksityinen toimii yleisen peilinä. Sydämenkin pyrkimyksenä on osoittaa sortava rakenne tapausesimerkillä. Yhteiskunnallisen näkökannan ohella ääneen pääsee myös inhimillinen nähdyksi tulemisen tarve. ”Muistan miltä tuntui tulla valituksi.”

Anonyymiys, säästeliäs nimeäminen ja lempinimet sekä tunnistettavaan arkiympäristöön nojaava kertomus toisaalta tähdentävät yksityisen ja yleisen liittoa, mutta rakentavat sillan myös melodramaattisuuden rajamailla häilyvään yksiulotteisuuteen, jossa henkilöt jäävät vertauskuviensa varjoiksi.

Laura Kärkäs
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi