Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Keikka-arvio: Ellinooran vaaleanpunainen vallankumous jatkuu

Oman uransa vauhdilla luonut artisti näytti Möysän Musaklubilla, että hän pystyy tulkitsemaan vaikuttavasti mitä tahansa tyylilajia.

Ellinooralta saatiin elokuussa uusi albumi, Vaaleanpunainen vallankumous. Kuva: Venla Tirkkonen

Ellinoora

Möysän musaklubilla 20.9.

Ellinooran urakehitys on ollut nopeaa, lyhyessä ajassa on tapahtunut kovin paljon. Levytyssopimuksen hän solmi 17-vuotiaana, ja jo tuolloin hän halusi kirjoittaa itse omat kappaleensa, suostumatta olemaan levy-yhtiön setien suunnittelema tuote.

Omaan näkemykseen luottaminen kannatti, sillä debyyttialbumi Villi lapsi saavutti kultalevystatuksen jo ennen ilmestymistään, ennakkosinglejen ylittäessä maagisen kymmenen miljoonan suoratoistokuuntelukerran rajan. Menestyslevyä seurasi nykyajan tähdille jo miltei pakollinen Vain elämää -esiintyminen, ja kuluvan vuoden elokuussa julkaistiin uusi albumi Vaaleanpunainen vallankumous.

Perjantaina artisti saapui levyä markkinoivan kiertueen myötä Lahteen, Möysän Musaklubille.

Uusi albumi kuultiin keikalla kokonaisuudessaan. Kappaleet esitettiin tismalleen samalla järjestyksessä kuin levylläkin, mikä ei ollut jännittävin mahdollisin ratkaisu.

Ilahduttavaa oli, että esitys ei nojannut tylsästi taustanauhoihin tai trendikkäästi pelkkään konepoljentoon. Kiertueella mukana on nelihenkinen yhtye, jonka kitaristina häärii myös levyn tuottanut Samuli Sirviö.

Ammattiporukalla albumin laajakangassoundi saadaan uskottavasti tuotua myös lavalle. Onneksi kaikkea ei toistettu aivan yksi yhteen levyn kanssa. Kun albumilla Aatelisii-kappaleessa vierailee rap-ryhmittymä Gasellit, hoiti Ellinoora konsertissa heidän osuutensa räppäämällä itse. Hänen käheä, persoonallinen äänensä sopii myös siihen tyylilajiin erinomaisesti.

Laulajana Ellinoora edustaakin sitä Suomessa harvinaista joukkoa, jotka pystyvät esittämään vaivattomasti ja vaikuttavasti mitä tahansa tyyliä. Esimerkiksi R&B-tyylisiä mahtiballadeja ei osannut juuri kukaan laulaa silloin, kun listoilla pyörivät Gimmelit ja Nylon Beatit.

Yhdysvaltalaisen rytmimusiikin ohella Ellinooran musiikissa kuuluu 2000-luvun indie-musiikki diskokomppeineen ja ihan kotosuomalaisen melankolia-popin historia Yöstä The Rasmukseen, jolta lainattu Funeral Song on yltänyt täyteen potentiaaliinsa vasta Ellinooran tulkitsemana.

Muutamassa kappaleessa kaihoisuus meinasi mennä pateettisuuden puolelle, mutta esimerkiksi Nuoruuden oodi lienee tuleva klassikko. Ellinooralta sellaisia voi olla tulossa vielä monta.

Musiikin lisäksi Musaklubilla osattiin luoda myös tunnelmaa. Työntekijät niin narikassa kuin baaritiskilläkin olivat sonnustautuneet illan artistin kunniaksi vaaleanpunaisiin Möysä-paitoihin, joita nähtiin loppukeikasta myös bändin muusikoiden päällä.

Tällaisilla ratkaisuilla tehdään vaikutus niin artistiin kuin yleisöönkin – erinomaista toimintaa.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi