Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Sofi Oksanen kuvaa sodan ja epätoivon opportunisteiksi pakottamia naisia tyylikkäästi mutta kalseasti

Koirapuisto on laadukas romaani, jota lukee kuin dekkaria. Suomi näyttäytyy kirjassa oman hyvinvointinsa sokaisemana paikkana, joka ei muista maista piittaa.

Sofi Oksanen kuvaa jälleen globaalin mittakaavan teemoja naisten elämäntarinoiden kautta. Kuva: Toni Härkönen

Sofi Oksanen
Koirapuisto
Like 2019. 405 s.
 

Ukrainan hauras itsenäisyys ja syvällä rakenteissa muhiva korruptio punoutuvat globalisoituvan maailman melskeissä osaksi ihmisten arkea ja elämää. Uutuusromaani Koirapuisto jatkaa Sofi Oksasen tapaa kertoa globaalin mittakaavan asioita yksittäisten naisten tarinoiden kautta.

Nainen palaa pikkukaupunkiin, josta aikoinaan pakeni Pariisiin malliuraa kokeilemaan. Malliuran jäätyä hän päätyy toiselle ukrainalaisnaisia työllistävälle alalle.

Hoiva muuttuu hedelmöitysbisneksessä jäätävän tekniseksi mittaamiseksi, ja kova yhteiskunta kaivaa ihmisestä opportunistin esiin. Rakkaudelle jää vain heikko ja epävarma sija sydämessä. Nainen joutuu kohtaamaan tekojensa seurauksia, ja helsinkiläisessä koirapuistossa tilanne kärjistyy.

Romaanissa liikutaan suvereenisti eri aikatasoilla, ja Oksanen tiputtelee juonen kannalta olennaisia tietoja riittävästi, mutta ei liikaa. Kirjaa lukee kuin hyvää dekkaria. Sen vuoksi olisi myös ilkeää kertoa liikaa kirjan juonesta.

Surumielinen yleissävy

Koirapuisto on viileän tyylikäs, erittäin taitavasti kirjoitettu romaani, joka käsittelee monella tavalla kuohuttavia ja mielipiteitä jakavia asioita. Satiiri, ironia ja huumori loistavat poissaolollaan.

Kuva: Like

Perussävyltään Koirapuisto on surumielinen. Oikeita ratkaisuja ongelmiin ei ole tai niitä ei ainakaan löydy. Oksanen onnistuu välittämään synkän realismin tunnun olematta silti nihilistinen. Tarinan ihmiset selviytyvät miten kukin.

Suomi näyttäytyy romaanissa tunnekylmänä paikkana, joka ei oman hyvinvointinsa sokaisemana muista piittaa. Oksanen ravistelee hyvinvointivaltiosta inhimillisyyden pois, ja se näyttäytyy kuin koneena.

Ukrainaa Oksanen kuvaa kodikkuutta maalailevin hienovaraisin piirroin olematta silti pätkääkään pateettinen tai naiivi. Hiilenmusta, aika ajoin vodkan tai kovempien huumeiden kirkastama rappio tuntuu ja haisee.

Neuvostoliiton pitkä varjo on kaiken yllä. Miljöö ja ajankuva välittyvät kiehtovan elävinä, vaikka kerronta on hallitun niukkaa.

Kirjaa voi lukea hyvin feministisenä teoksena. Hoiva ja metatyö, eli kaikki se arjen pyörittämiseen liittyvä näkymätön, mutta välttämätön suunnittelu ja järjestely, laajenevat kodin piiristä työelämään, ja sielläkin raskain taakka kasataan naisten harteille. Ukrainalainen villi ja korruptoitunut kapitalismi kärjistää tämän Oksasen kerronnassa hyvin julmaksi hyväksikäytöksi.

Suomettumisen murskaaja

Sofi Oksanen on rakentanut itselleen aseman jonkinlaisena suomettumisen murskaajana, joka uskaltaa sanoa asioita, joista on vaiettu. Vihaa Oksanen onkin saanut niskoilleen monelta suunnalta, eikä tämä kirja sitä varmaan muuta. Julistava sävy kirjasta onneksi puuttuu. Oksasta on syytetty tendenssimäisyydestä, mutta Koirapuistosta sitä ei löydy.

Satiiri, ironia ja huumori loistavat poissaolollaan.

Uhrin asemaan Oksanen ei ole asettunut, eikä siihen olisi varmaan syytäkään. Arvioin viime syksynä Joensuun kaupunginteatterin vaikuttavan näytelmäsovituksen Stalinin lehmistä ja twiittasin aiheesta. Kului vain hetki ennen kuin Viron ex-presidentti Toomas Hendrik Ilves oli uudelleentwiitannut sen.

Vaikka Venäjä on kirjassa läsnä vain etäisenä uhkana, tekee Sofi Oksanen täysin selväksi, että uhkaava se on. Sota on jatkuvasti läsnä Koirapuistossa, vaikka siihen viitataan vain silloin tällöin.

Samalla tavalla uhkaavana näyttäytyy toksinen maskuliinisuus, joka sekin määrittää kirjan henkilöiden olemista sukupuoleen katsomatta.

Romaani on laadukas, ja Oksanen kirjoittaa itsevarmasti ja pelottomasti, mutta lukukokemus on silti hiukan kalsea eikä tempaa mukaansa kuin aika-ajoin.

Pasi Huttunen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi