Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Ihmiskunta tarvitsee nyt kipeästi tonttuja, uskoo lahtelaiskirjailija

Pienet taikaolennot olivat entisaikoina suojelijahenkiä ja moraalin vartijoita, jotka pitivät ihmiset kurissa ja nuhteessa. Nyt meillä olisi käyttöä ekotontulle.

Heikki Saure toivoo, että esimerkiksi tietokonepelien tekijät hyödyntäisivät tonttuihin liittyvää rikasta tarinaperinnettä. Kuva: Sami Kuusivirta

Kaikki alkoi mennä pieleen, kun ihmiset unohtivat tontut. Tämä on Heikki Sauren tuoreen Tonttu – Tarua ja totta -kirjan (SKS) keskeinen havainto.

Saure perustelee väitettään vedenpitävästi. Koska entisaikoina lähes kaikilla tärkeillä rakennuksilla ja luonnonpaikoilla oli oma haltiansa, ihmisillä oli tapana käyttäytyä siivosti. Ei pissitty nurkkiin, raiskattu metsiä tai tuupattu vesistöjä täyteen mikromuovia, sillä tontut olisivat taatusti kostaneet tällaiset ajattelemattomuudet.

Saure perääkin nyt taikaolentojen kunnianpalautusta. Lisäksi hän ehdottaa, että ihmiskunta keksii itselleen viipymättä uuden haltian – ekotontun.

– Ekotonttu herättelisi vähitellen kaikki muutkin vanhat haltiat syvältä onkaloistaan, Saure esittää.

Innostava tilaustyö

Heikki Saure on tullut tunnetuksi siitä, että hänellä on kyky innostua erikoisista asioista. Lahdessa hänet muistetaan kenties parhaiten yli 20 vuoden mittaiseksi venyneestä roskarunohankkeestaan, joka perustui maasta poimittuihin tekstinpalasiin.

Sanataiteen rajoja venytti myös vuonna 2012 julkaistu Voitto päivästä -kirja. Yhden päivän romaani kuvaa proustmaisella tarkkuudella heikkisauremaisen kertojan kävelyretkeä Lahdessa.

Tätä taustaa vasten tietokirja tontuista lähes yllättää yllätyksettömyydellään, mutta kyseessä onkin tilaustyö. Suomalaisen kirjallisuuden seura ehdotti kirjaprojektia vuosi sitten keväällä. Saure innostui aiheesta perusteellisesti.

– Uppouduin niin totaalisesti, että kirja valmistui vuoden etuajassa. SKS:n arkisto on uskomaton aarreaitta, Saure kiittelee.

Saure vakuuttaa itse pysytelleensä aina hyvissä väleissä kaikkien taikaolentojen kanssa. Kirjaa kirjoittaessaan hänellä oli usein sellainen olo, että tontut ehkä vähän jeesasivat kirjoittajaa. Valtavasta aineistokasasta löytyivät usein juuri oikeat kohdat, kuin taikaiskusta.

Heikki Saure vetäytyi lähelle itärajaa kirjailijaresidenssiin Tonttu-kirjaa kirjoittaessaan. Varsinkin saunatontun kanssa oli tärkeää pysytellä hyvissä väleissä. Kuva: Sami Kuusivirta

– Tein kirjaa viikkokausia itärajan lähellä sijaitsevassa kirjailijaresidenssissä. Siellä yksin keskellä metsää oli helppo nähdä, miten vanhat tonttutarinat ovat syntyneet. Rupesin itsekin esimerkiksi tervehtimään saunatonttua aina saunaan mennessäni, Saure kertoo.

Tontut jäivät jumalien varjoon

Saure käy kirjassaan laajalti läpi tonttuihin ja muihinkin haltioihin liittyviä tarinoita ja uskomuksia. Tyhjästä ei tarvinnut nyhjäistä, sillä kansanperinteen kerääjät – esimerkiksi Samuli Paulaharju, Martti Haavio ja Uno Harva – ovat reissuillaan taltioineet satoja tonttuihin, maahisiin sekä veden- ja metsänhaltioihin liittyviä juttuja.

Tonttutarinoiden itu on siinä, että ihmisillä on taipumus kunnioittaa sitä, mihin he aidosti uskovat. Hengettömäksi koettuja asioita taas kohdellaan helposti välinpitämättömästi.

Saure kuitenkin harmittelee, että pienemmät taruolennot ovat jääneet kansanperinteessä kalevalaisten suurten sankarien varjoon.

– Perinteenkerääjillä oli tietysti kova tarve osoittaa, että meilläkin on ollut suuria jumalia ja eepoksia. Luulen kuitenkin, että tavalliselle kansalle tontut olivat tärkeitä hahmoja, sillä nehän olivat koko ajan läsnä arjessa, Saure huomauttaa.

Tonttu kyttää saunojia

Ensimmäinen kirjallinen maininta tontuista on Agricolan Dauidin psalttarista vuodelta 1551. Tonttutarinoita on kerrottu tasaisesti eri puolilla Suomea. Yhteistä lähes kaikille tontuille on itsenäisyys, omapäisyys ja lievä anarkistisuus.

Tontut ovat tyypillisesti suojelijahenkiä mutta voivat toimia myös arvaamattomasti, jos niitä kohtaan ei muisteta käyttäytyä kunnioittavasti. Saure listaa erityisesti saunatonttuihin liittyviä raakoja tarinoita, joissa tontun suututtanut saunoja on päätynyt nahkottuna saunan orsille.

Kuva: Timo Numminen

– Monesti tontut ovat olleet myös melkoisia kyttääjiä ja luterilaisia moraalin vartijoita. Esimerkiksi saunatonttu ei sietänyt sitä, että saunottiin liian myöhään, sillä sehän kertoi huonoista elämäntavoista. Lapsia kaitsettiin puolestaan tarinoilla metsien- ja vesienhaltioista. Ja tietysti jotkut yrittivät sälyttää tonttujen harteille omia rötöksiään.

Saure tiedostaa, että aivan kaikki tonttutarinat eivät välttämättä ole perinteisessä mielessä totta. Koska keruutilanne oli epäilemättä usein herkullinen – oppinut herra tiedusteluretkellä keskellä korpea – moni kertoja lienee laittanut tarinoihinsa hyvän miehen lisää.

– Tietysti tontuista kerrottiin usein muutenkin puhtaasti viihtymistarkoituksissa. Mutta kyllä jotkut niihin varmasti uskoivat aivan aidostikin.

Orimattilassa karvaita kokemuksia

Vaikka tontuista tulee useimmille nykyisin todennäköisesti mieleen ensimmäisenä joulutonttu, historiallisesti ehdottomasti tärkein on ollut kotitonttu. Sen syntymä on lähes aina liittynyt tuleen.

– Taloissa erityisen tärkeässä asemassa oli se, joka sytytti tulisijan ensimmäistä kertaa. Hänestä tuli kuolemansa jälkeen yleensä talon haltiahenki, Saure kertoo.

Orimattilan kirkko ei ehkä olisi nykyisellä paikallaan, jos maahiset eivät olisi puuttuneet asiaan. Kuva: Teuvo Pirhonen

Kirkolla on ollut tonttuihin ristiriitainen suhde. Pakanalliset luonnonhenget ovat Raamatun opin vastaisia, mutta toisaalta tontut tuntuvat usein pönkittävän samoja kovan työnteon ja säntillisen elämän ihanteita kuin kirkonoppineetkin.

Tarinaperinne tuntee kuitenkin myös useita tapauksia, joissa kirkon intressit ovat törmänneet luonnonhenkien kanssa. Esimerkiksi Kotiseutu-lehti kertoi vuonna 1914, että Orimattilassa Pyörähtälän kylässä kirkon rakentamisesta ei tahtonut tulla mitään, sillä rakentajat eivät olleet muistaneet lepytellä rakennuspaikkaa hallinnoivia maahisia.

– Rakennelma hajosi kerta toisensa jälkeen. Vihdoin valjastettiin ori, joka sai vetää hirsikuorman minne itse lystäsi. Siihen mihin hevonen pysähtyi, tehtiin kirkko. Ja aika hyvän paikanhan se kirkolle sitten valitsikin, Saure mainitsee.

Kenen henkilöhaastattelun sinä haluaisit lukea? Ehdota meille haastateltavaa osoitteeseen teema@ess.fi.

Lue myös: Leena Lehtolainen vierailee dekkari-illassa Nastolassa
Kuka?

Heikki Saure

Syntynyt Oulussa 1965. Asuu Lahden Möysässä.

Ylioppilaaksi Oulun Lyseon lukiosta 1984.

Teoksia: Perinnetaidot – käsikirja kaikille (2014), Laotse: Salaisuuksien tie (2013), Voitto päivästä (2012), Kirjoituksia maasta (2011), Matka yli ymmärryksen (2011), Aarrelaivojen jäljillä (2009).

Saure esittelee Tonttu-kirjaansa Lahden keskustan Ympäristökylä-tapahtumassa 21.9. klo 11–15. Tarjolla tonttujen mieliruokaa, spelttistä alkuviljapuuroa.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi