Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Kansallisteatterin tunteista riisuttu Sapiens on kuin käynti vanhanaikaisessa luonnontieteen museossa

Vehnänviljely ja kotieläinten kesyttäminen mullistivat ihmislajin tarinan. Kuva: Katri Naukkarinen

Kansallisteatteri

Sapiens

Kantaesitys suurella näyttämöllä 11.9.

Harvoin näkee esitystä, joka ei pyri vetoamaan oikeastaan lainkaan katsojan tunteisiin vaan pelkästään älyyn. Kansallisteatterin Sapiens toimii näin. Tämä tunneköyhyys on yhtä aikaa esityksen vahvuus ja heikkous.

On tavallaan raikasta nähdä kiihkoton näytelmä, joka ei pyri rakentamaan yksityisestä kokemuksesta yleistä emootioihin vetoamalla vaan antaa pikemmin neutraalin yleisesityksen kokonaiskuvasta ja jättää johtopäätökset katsojalle. Tuntuu myös viehättävältä ajatella, että monimutkaistenkin kulttuuristen ilmiöiden takana ovat usein yksinkertaiset fysiikan ja biologian lait.

Toisaalta esitys jättää katsojalleen välinpitämättömän olon, kuin käynti hieman vanhanaikaisessa luonnontieteellisessä museossa. Esillä on paljon kiinnostavaa asiaa, mutta koska tunteet rajataan pois pelistä, samaistumisen kokemusta ja myötäelämisen halua ei synny.

Lopulta sitä haluaa vain tietää, onko museokahvilassa tuoretta pullaa. Tässä tapauksessa vastaus on ei, sillä tunnin ja 40 minuuttia kestävä näyttämöteos esitetään ilman väliaikaa.

Sapiens muistuttaa, että kaikki imperiumit ja uskonnot perustuvat lopulta yhden ihmisen kykyyn vakuuttaa toiset tarinoillaan. Kuva: Katri Naukkarinen

Minna Leinon kiihkoton näyttämösovitus Yuval Noah Hararin suositusta Sapiens-tietokirjasta perustuu luontodokumenteista tunnetun Jarmo Heikkisen rauhallisesti esitelmöivään kertojanääneen, joka käy taustanauhalla läpi Homo sapiensin tarinaa. Infoähkyltä vältytään, vaikka loppuosassa on pientä harppomisen makua.

Näyttämöllä ei lausuta ainuttakaan vuorosanaa, ja kaikki näyttelijät esiintyvät kuminaamareissa. Esityksessä ei ole perinteisessä mielessä edes rooleja, mikä lisää etäännyttävää vaikutelmaa. Toisinaan joku näyttelijöistä esittää sentään lip-synciä taustanauhan päälle. Se näyttää enimmäkseen kömpelöltä.

Viimeisessä kuvassa ihminen seisoo yksiössä älykännykkä kädessään .

Tapaamme näyttämöllä lajin, joka saa kiittää menestyksestään isoja aivojaan ja vuosituhansia sitten tapahtunutta geenimutaatiota. Niiden ansiosta lajimme sai kyvyn puhua kuvitteellisista asioista ja tehdä yhteistyötä. Kognitiivinen vallankumous tarkoitti toisaalta myös sitä, että sapiensista kehittyi julma olento. Sen uusia aluevalloituksia on lähes aina seurannut muiden lajien massasukupuutto.

Seuraava merkittävä käänne lajinkehityksessä oli vehnänviljely, joka Hararin mukaan myös kesytti ihmisen. Geenipankkiin alkoi kertyä ylijäämää, joka mahdollisti kirjoitustaidon, kulttuurien, uskontojen ja imperiumien kehittymisen. Samalla aloimme kuitenkin kärsiä erilaisista elintasosairauksista.

Noin 2 500 vuotta sitten keksittiin ainoa yhteinen uskontomme – raha. Jostain syystä kaikki yksilöt ympäri maailmaa ovat ennen pitkää hyväksyneet universaalin sopimuksen, jonka mukaan tietty määrä paperinpalasia ja litteitä metallipyörylöitä vastaa tiettyä määrää erilaisia fyysisiä hyödykkeitä.

Nykyinen talous perustuu ajatukseen jatkuvasta kasvusta. Ilman tieteen edistysaskelia kasvu jää kuitenkin tyhjän päälle. Kuva: Katri Naukkarinen

Anni Kleinin ja Jarkko Partasen ohjaus perustuu museoista tuttuihin dioraamoihin, jotka ovat kauniita katsella. Tieteellisin kriteerein koostettu esitys varoo rasittavuuteen asti draamaa ja yleistettävyyttä. Aluksi ja lopuksi todetaan, että tämäkin esitys on vain yksi tarina tarinoiden joukossa. Se tuntuu turhalta vähättelyltä: kaikkia tarinoita ei sentään esitetä kansallisten teatterien päänäyttämöillä.

Ihmislajin historia sivuaa väistämättä isoja filosofia käsitteitä kuten onnellisuus. Niiden merkitystä ei kuitenkaan eritellä sen tarkemmin: näyttämöllä esiintyvä sapiens on jokseenkin mykkä ja ilmeisen tunnekuollut.

Aavistuksen koomisen sävyn toteutus saa harkituista anakronismeistaan – esimerkiksi savannilla kuljetaan narisevat lenkkarit jalassa. Kuin vahingossa komiikkaa syntyy myös episodista, jossa hahmotellaan sarjakuvamaisesti kapitalistisen järjestelmän lainalaisuuksia. Se kuten melkein kaikki muukin modernissa yhteiskunnassa perustuu ihmisten keskinäiseen luottamukseen, sillä pankki lainaa asiakkailleen rahoja, joita ei oikeastaan ole olemassakaan.

Viimeisessä kuvassa ihminen seisoo yksin pienessä yksiössään, seuranaan älykännykkä. Onko hän onnellinen? Kysymys jää ilmaan. Kuva: Katri Naukkarinen

Viimeisessä kuvassa ihminen seisoo pienessä kaupunkiyksiössä älykännykkä kädessään ja passittaa ikääntyneet omaisensa hoitokotiin. Se esitetään sentään selvästi luonnonvastaisena, sillä lähiyhteisöstä huolen pitäminen on tähän saakka aina ollut avain ihmislajin menestykseen.

Lue myös: Lahtelaissyntyinen Kristoffer Heikkinen on metsästävä muotoilija ja Habitaren mukaan nimi, jota pitää nyt seurata
Aikajana

Suuret mullistukset

2,5 miljoonaa vuotta sitten: Homo-suku kehittyy Afrikassa

300 000: tuli otetaan käyttöön

200 000: Homo sapiens kehittyy Itä-Afrikassa

70 000: kognitiivinen vallankumous

12 000: maanviljelyn vallankumous

2 500: metalliraha keksitään

500: tieteellinen vallankumous

200: teollinen vallankumous

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi