Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kirja-arvio: Sirpa Kähkösellä on kyky kuvata kypsiä naisia typistämättä heitä mummojoukoksi – uudessa romaanissa eletään 1970-luvun alkua ja keritään auki vaiettuja muistoja

Sirpa Kähkösen Muistoruohossa Vietnamin sota puhuttaa tanssiviikollakin. Kuva: Tommi Tuomi

Sirpa Kähkönen

Muistoruoho

Otava 2019. 348 s.

Eletään kesää 1972. Sirpa Kähkösen romaani Muistoruoho alkaa Anna-mummon ja Hillan linjurimatkasta Kuopion keskustaan katsomaan tanssiviikon ilmaista tanssiesitystä, jossa esiintyy Annan ystävä Helvi lapsenlapsineen.

Iloinen tunnelma muuttuu, kun toinen tanssiryhmä esittää teoksen Napalm, joka viittaa tv-uutisten esittämiin Vietnamin sodan tuhoihin. Hillan toinen mummo, Ida, palaa ahdistuneena sotamuistoihin.

Kesäkuu (Preludi) on kirjan alkusoitto, jossa esitellään tärkeimmät henkilöt, paikat ja teemat. Anna on joutunut muuttamaan lähiöön ja suree kuollutta miestään Lassia. Lohtua tuo Rönön mökki askareineen, samoin päivät Hillan kanssa.

Siiri, Ida ja Helvi ovat hekin uuden kynnyksellä; yhteistä on osin selvittämätön menneisyys Sortavalassa sodan keskellä, Idalla ja Siirillä myös uusi yhteinen asunto. Toiselta luokalta päässyt Hilla seuraa naisten mielialoja tarkasti ja yrittää selvitä ukkinsa menettämisen surusta.

Kuva: Otava

Useat henkilöt ovat tuttuja Kähkösen aiemmista Kuopio-sarjan kirjoista, mutta samalla uusia. Lukijan ei tarvitse tuntea Tuomen suvun vaiheita tai tietää, kuka on työtoveri, rakastettu, ystävä tai vihollinen. Kirjailija syventää ja taustoittaa ihmisensä taitavasti ja antaa heidän kasvaa ja muuttua.

Preludia seuraavat juhannuksen Interludi eli välisoitto ja heinäkuun Fuuga. Musiikki ja lorut nousevat esiin päähenkilöiden muistoista ja kuljettavat samalla tarinaa.

Heinäkuussa Hilla menee vastentahtoisesti pioneerileirille, jolla aukeaakin uusi maailma. Huolestunut, lukeva ja ajatteleva tyttö löytää ikäisensä ystävän ja kohtaa turvallisia nuoria ohjaajia. Hän uskaltaa antautua myös leikkiin, lauluun ja tanssiin.

Hilla on ehdottomasti yksi monipuolisimmista lukemistani lapsikuvauksista pitkään aikaan. Oletan, että hänessä on paljon kirjailijaa itseään. Lisäksi löydän tytöstä aikansa Greta Thunbergin, joka lupaa mummoilleen tuoda rauhan maailmaan.

Kiitän Kähköstä myös kyvystä kuvata kypsiä naisia typistämättä heitä mummojoukoksi. Helvi kaipaa rintasyöpäleikkauksen jälkeen miehen kosketusta, Anna irtoaa vähitellen Lassin varjosta, Ida ja Siiri kerivät auki Idan kokemaa väkivaltaa. ”Minä olen tehnyt väärin, kun olen vaiennut”, Ida pohtii.

He ovat puhumattomia, riehakkaita, masentuneita ja ahkeria. He ovat keskenään eri mieltä kommunisteista, Neuvostoliitosta ja 1970-luvun radikalismista pikkupioneereineen.

Kaikilla on menneisyyden lisäksi nykyisyys ja tulevaisuus, ei vain lapsenlapsissa Hillassa ja Solessa.

Lue myös: Poimintoja syksyn kaunokirjallisuudesta
Ina Ruokolainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi