Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Tukholman filharmonikot onnistuivat hienoimman musiikin äärellä

Jos ravintolassa syö kolme ateriaa samalla kertaa, on kyseessä ylensyönti ja seurauksena ähky. Samasta syystä harvan säveltäjän kohdalla olisi mitenkään perusteltua esittää kolmea kokonaista sinfoniaa saman konsertin aikana. Sibelius on poikkeus, tässäkin asiassa.

Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri kapellimestarinaan Thomas Dausgaard esiintyi lauantaina Sibelius-festivaalilla Lahden Sibeliustalossa. Kuva: Maarit Kytöharju

Sibelius-festivaali
Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri
Thomas Dausgaard, kapellimestari
Sibeliustalo 6.9.

Jos ravintolassa syö kolme ateriaa samalla kertaa, on kyseessä ylensyönti ja seurauksena ähky. Samasta syystä harvan säveltäjän kohdalla olisi mitenkään perusteltua esittää kolmea kokonaista sinfoniaa saman konsertin aikana. Sibelius on poikkeus, tässäkin asiassa: kun sinfoniat 5, 6 ja 7 esitettiin perjantai-iltana säveltäjän nimikkotalossa tämän nimikkofestivaaleilla, ei seurauksena ollut ähky vaan hengen ylevöityminen, liikuttuminen suuren säveltaiteen äärellä.

Nimenomaan nämä kyseiset kolme sinfoniaa sopivat yhteen: niiden välillä on samankaltaisuuksia temaattisten ainesten kehittelyn suhteen, mutta samalla niiden herättämät tunnetilat ovat keskenään erilaisia. Niiden syntyprosessit tapahtuivat osittain samaan aikaan, ja jokainen tuntui edustavan uutta lukua sinfonisen ajattelun historiassa. Ne myös mahtuvat ajallisesti ilman ongelmia kaksituntiseen konserttiin, sillä pitkien kaarien ja suurten tunnetilojen mestari kehittyi uransa loppupuolella myös tiivistämisen mestariksi.

Ne saattavat olla Sibeliuksen uran kolme parasta teosta, ja aivan varmasti ne kuuluvat 1900-luvun tärkeimpien taideteosten joukkoon: legendaarinen ja niin monen rakastama viides, sisäänpäin kääntynyt ja vaitelias kuudes, sekä täysin omien lakiensa mukaan toimiva suuri mysteeri, seitsemäs sinfonia.

Sibelius-festivaali huipentuu sunnuntaina 8. syyskuuta. Kuva: Maarit Kytöharju

Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri oli oiva vierailija, sillä orkesterilla ja Sibeliuksella on yhteistä historiaa. Seitsemäs sinfonia kantaesitettiin juuri tämän orkesterin toimesta säveltäjän itsensä johdolla Tukholmassa v.1924. Nykyään orkesterin ylikapellimestarina toimii Sakari Oramo, ja tämän konsertin kävi johtamassa maineikas tanskalainen, Thomas Dausgaard. Ohjelmisto oli sekä orkesterille että johtajalle läheistä, mikä kuului intohimoisessa soitossa ja näkyi etenkin viidennen sinfonian jälkeen selkeästi liikuttuneessa yleisössä.

Mielestäni Dausgaard onnistui Sibeliuksen parissa paremmin kuin opettajansa Leonard Bernstein, mutta ei aivan yhtä hyvin kuin Osmo Vänskä Sinfonia Lahden kanssa. Viidennen sinfonian huippukohdissa karaktääriä olisi voinut olla hippusen verran enemmän, ja rauhaisa kuudes olisi toisessa ja kolmannessa osassaan kaivannut hieman lisää herkkyyttä – hienovaraisuutensa vuoksi se on äärimmäisen haastava teos esittää. Sibeliuksen itsensä mukaan kuudes sinfonia on ”puhdasta vettä”, verrattuna aikalaissäveltäjien tekemiin cocktaileihin.

Seitsemäs sinfonia oli häikäisevä suoritus. Yksiosaisessa sinfoniassa muoto ja sisältö kohtaavat täydellisessä symbioosissa, jossa pieninkin yksityiskohta viittaa suureen kokonaisuuteen. Näin tiiviissä teoksessa ei ole varaa hukata nyansseja, ja onnistuneesti esitettynä tuloksena on absoluuttista, täydellistä musiikkia. Tämä saavutettiin upeasti, ja loppuyllätyksenä kuultiin vielä hieno Andante Festivo.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi