Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Lahden Nunnia ja konnia -musikaali on kimalteista ”Jumalan teatteria”, joka jättää katsojansa melkein väkisin hyvälle tuulelle

Nunnia ja konnia -musikaalin nunnakuoro syttyy liekkeihin, kun Deloris (Ushma Karnani, kesk.) tuo harjoituksiin keinovalikoiman suoraan Vegasista. Kuva: Aki Loponen

Lahden kaupunginteatteri
Nunnia ja konnia

Ensi-ilta 4.9. Juhani-näyttämöllä

Kimalletta Jumalalle korkeuksissa! Latinankielistä messukaavaa mukaellen tätä pitäisi seurata lause, jossa toivotellaan rauhaa ihmisille maan päällä. Lahden kaupunginteatterin Nunnia ja konnia on kuitenkin kaukana rauhallisesta. Pikemmin se tähtää taivaallisiin bileisiin.

Ilkka Laasosen ohjaus ei ehkä ole mikään oivaltavan tarinankerronnan riemuvoitto, mutta säihkettä siitä ei puutu. Kun varsinkin isommat kuorobiisit vielä svengaavat tarttuvasti, on kasassa musikaalikomedia, joka jättää katsojansa melkein väkisin hyvälle tuulelle.

Toteutuksen toinen suuri ansio on, että teatterinjohtaja Laasonen on keksinyt pyytää näyttämölle vahvistuksia Lahden Gospelkuorosta. Sielukkaille gospelilaisille nunnamusikaalin soul-biisit sopivat paremmin kuin hyvin.

Paikalliset kyvyt ovat muutenkin hyvin esillä. Orimattilan Mallusjoen monilahjakkuus Aleksi Kyrö on saatu drag-rooliin, toimittajahahmon äänenä piipahtaa lahtelainen radiolegenda ”Daniel Ripazzi” ja abbedissan roolissa vuorottelee pitkään Pesäkallion kesäteatteria luotsannut Satu Säävälä.

Heppoinen juoni

Musikaalin heppoinen juoni on vuoden 1992 elokuvasta tuttu. Nuori kapakkalaulajatar Deloris (Ushma Karnani) sattuu vahingossa todistamaan mafiosopoikakaverinsa Curtisin (Mikko Jurkka) tekemän raa’an murhan. Poliisi (Teemu Palosaari) keksii piilottaa Deloriksen nunnaluostariin Philadelphiassa odottamaan oikeudenkäyntiä.

Deloris (Ushma Karnani) onnistuu puhaltamaan luostarin nunniin hengenpaloa ja yhteisöllisyyttä. Kuva: Aki Loponen

Seurakunnan johto näkee ”langenneessa enkelissä” keinon paikata kirkon ontuvaa taloutta. Diili lähtee kuitenkin nopeasti jengoiltaan, kun show-maailman tunteva Deloris alkaa muovata luostarin epävireisestä nunnakuorosta Vegas-uskottavaa.

Cheri ja Bill Steinkellnerin käsikirjoittama näyttämöversio jättää päähenkilöiden motivoinnin melko hataraksi. Nunnien erilaisia luonteenpiirteitä hyödynnetään juonenkehittelyssä harmittavan vähän. Sen sijaan dramatisointi keskittyy hakemaan koomisia tehoja nunnien hartaan hengellisyyden ja Deloriksen edustaman maallisen maailman yhteentörmäyksistä.

Nunnat käyvät baarissa pöyristymässä, ja Deloris järkyttyy tietysti luostarin kurista. Varsinkin uskossaan vahvalle abbedissalle status quon horjuminen on kova henkilökohtainen järkytys. Tietysti mukaan on pitänyt pyöräyttää myös puolipakollinen romanssi Deloriksen ja hänen pelastajansa poliisi-Rickyn välille.

Koomisia oivalluksia

Laasosen ohjaus vaikuttaa toisinaan hieman mielikuvituksettomalta ja asemoinneissaan osin kömpelöltä, mutta sisältää kyllä hauskoja koomisia oivalluksiakin. Esimerkiksi paavin ilmestyminen loppukohtaukseen tarjoaa katsojalle riemullisen yllätyksen, samoin pehmopoliisi Rickyn muuttuminen kuin taikaiskusta diskokuningas John Travoltaksi.

Satu Säävälä oli ensi-illan abbedissa. Kuva: Aki Loponen

Esitys sidotaan lähinnä Sari Suomisen puvustuksella ja pienillä musiikkivinjeteillä 1970-luvun lopun diskosäihkeeseen. Ajanjaksosta saadaan peruste karvakkaiden peruukkien, leveiden lahkeiden, haalaripukujen, diskopallojen ja kimaltelevien glitter-asujen vyörytykselle. Koska Laasonen on kesyttänyt tarinan gangsterit ankkalinnamaisiksi tomppeleiksi, taustalla kulkevaa dekkarijuonta on pakko pitää lähinnä ontuvana tekosyynä musiikkinumeroille.

Kiinnostavampaa onkin nunnaporukan yhteisöllisyyden rakentuminen. Särmikkäiden siskojen me-henki heijastuu kuorokohtauksiin reippaana energisyytenä. Sami Vartiaisen luomissa joukkokoreografioissa oli ensi-illassa vielä paikoin pieniä epätäsmällisyyksiä, jotka korjaantunevat näytelmän ikääntyessä.

Karnani syttyi loistoon

Alan Menkenin säveltämä musiikki on perusvarmaa amerikkalaista musikaalikamaa muutamilla kunnon hittibiiseillä ryyditettynä. Suomennos (Heikki Sankari, Kristiina ja Jussi Vahvaselkä) kompastelee pieniin anglismeihin vain paikoin.

Pääroolissa vieraileva Ushma Karnani lauloi alussa hieman vaisusti, mutta ääni syttyi loppupuolella hienosti täyteen hehkuunsa. Lauluillaan vaikutuksen teki myös kapinoivaa nuorta nunnaa esittävä Anni Kajos. Nunnien porukasta jäävät mieleen myös uskomattoman pirtsakasti esiintyvä Liisa Vuori ja Laura Huhtamaan tulkitsema Lazarus, joka äityy hieman däbbäämäänkin.

Satu Säävälän ansiot ankarana abbedissana ovat enemmän elämänmakuisessa roolitulkinnassa kuin lauluissa. Sama koskee arkaa poliisia esittävää Teemu Palosaarta ja karskina Curtisina nähtävää Mikko Jurkkaa.

Aki Raiskio herkuttelee roolissaan kirkon nokkamiehenä, jonka show-mopo lähtee keulimaan kunnolla. Kuva: Aki Loponen

Aki Raiskio herkuttelee kirkkopomona, jonka show-mopo lähtee keulimaan, kun kuoroon ihastunut kirkkokansa alkaa täyttää myös kolehtihaavia oikein urakalla.

Minna Välimäen lavastus taitaa hyödyntää osin suoraan viimesyksyisen Sound of Musicin rauta-aitoja, mutta kierrätyshän onkin Green Cityssä hyve. Uusista näkymistä vaikutuksen tekee luostarin interiööri lukuisine lasimaalauksineen.

Lue myös: Sibelius-festivaali alkaa dramaattisella Kalevala-myytillä – Lama-aika loi perhetragedioita ja nykypäivän Kullervoja, sanoo baritoni Tommi Hakala
 
Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi