Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Toivo Särkän itsevaltaisesti johtama Suomen Filmiteollisuus oli pienois-Hollywood – yhtiön historiaan mahtuu monta kiehtovaa tarinaa

Kamera-assistentti Erkki Salojärvi, kuvaaja Marius Raichi ja ohjaaja Toivo Särkkä ulkokuvauksissa 1930-luvun lopulla. Pitkien elokuvien tekeminen pysyi SF:n toiminnan kulmakivenä yhtiön koko olemassaolon (1934–1963) ajan. Kirjan kuvitusta.

Kimmo Laine, Minna Santakari, Juha Seitajärvi ja Outi Hupaniittu (toim.)

Unelmatehdas Liisankadulla. Suomen Filmiteollisuus OY:n tarina.

SKS 2019, 359 s.

Suomen suurimman elokuvatuotantoyhtiön, Suomen Filmiteollisuus Oy:n (SF) vaiheista piirtyy kiehtova ja moniulotteinen kuva teoksessa Unelmatehdas Liisankadulla. Suomen filmiteollisuus Oy:n tarina. SF:n aikakausi, 1933–1965, oli suomalaisen elokuvan ja erityisesti studioelokuvan kukoistuksen aikaa. Kulkurin valssi (1941), Tuntematon sotilas (1955), Pojat (1962), rillumarei- ja Suomisen perhe -elokuvat ovat muutamia kirjassakin käsiteltyjä esimerkkejä yhtiön 237 pitkän elokuvan valtavasta, mutta vaihtelevasta tuotannosta.

28 artikkelista koostuvassa teoksessa laajakuvat ja lähikuvat muodostavat moninäkökulmaisen kokonaiskatsauksen. Yksittäisiä elokuvia enemmän painottuvat erilaiset temaattiset tarkastelut. Ensi kertaa käyttöön saatujen arkistoaineistojen ja haastatteluiden ansiosta tarjolla on myös uutta tietoa.

Kirjan kehyksenä toimivat yhtiön dramaattisia alku- ja loppuvaiheita talouden näkökulmasta käsittelevät Outi Hupaniitun artikkelit. Niiden välissä esitellään työskentelyä elokuvayhtiössä eri ammattikuntien näkökulmasta, elokuvien tyylilajeja, rodun ja sukupuolen esityksiä, pohjoismaista erotiikkaa ja kansainvälisiä suhteita.

Särkkä halusi tehostusta

Teoksessa korostuu väistämättä SF:n henkilöityminen sen itsevaltaiseen toimitusjohtajaan, Toivo Särkkään.

Markku Koski toteaa, että ristiriitaisia tunteita herättäneen Särkän jatkuva pyrkimys tehostaa toimintaa näkyi kiireenä ja toisinaan viimeistelemättömänä jälkenä. Elokuvaneuvos Kari Uusitalon mukaan kukaan ei tule koskaan ylittämään Särkkää ohjattujen ja tuotettujen elokuvien määrässä. Tähän vaikuttaa jo sekin, että ajat eivät ole elokuville enää yhtä otolliset. Television tulo alkoi vähentää elokuvissakäyntejä jo SF:n aikakaudella ja myötävaikutti yhtiön konkurssiin.

Mihin hävisivät "mieshempukat"?

Käytännön työtä elokuvateollisuudessa esitellään paljon. Minna Santakari käsittelee elokuvantekoa SF:n hierarkkisessa studiosysteemissä, jota hän luonnehtii pienois-Hollywoodiksi. On hyvä, että myös ohjaajien varjoon usein jäävät, kulissien takana elokuvien eteen työtä tekevät ammattilaiset saavat ansaitsemaansa huomiota. Käsikirjoittajien ja säveltäjien työtä esitellään omissa luvuissaan.

Ensi kertaa käyttöön saatujen arkistoaineistojen ja haastatteluiden ansiosta tarjolla on myös uutta tietoa.

Ajallinen etäisyys mahdollistaa monien kiinnostavien näkökulmien ja yksityiskohtien esiin tuomisen. Harri Kalha esimerkiksi analysoi vanhoillisena pidetyn aikakauden elokuviin sisältyviä poikkeavia miestyyppejä, jotka olivat esimerkiksi taiteellisia ”mieshempukoita”. Aikakauden suomalainen elokuva harvemmin assosioituu parodiseen toimintaan ja villin nuoruuden kuvauksiin. Näitä puolia valottavat Jaakko Seppälä ja Tommi Römpötti SF:n loppuvaiheen elokuvien analyyseissään.

Tuntematonta sotilasta lobattiin Cannesiin

Sota-ajan vaikutukset elokuvantekoon tuodaan esiin sekä tuotannollisesta näkökulmasta että käsiteltyjen aiheiden kautta. Pojat- ja Suomisen Olli yllättää (1945) -elokuvien kautta tarkastellaan sodan vaikutuksia erityisesti lapsiin. Harvinaisempaa lähestymistapaa tarjoaa Juha Seitajärven artikkeli, joka käsittelee elokuvissa esiintyviä kartanomiljöitä ja muistuttaa samalla kadonneesta kulttuurimaisemasta ja sääty-yhteiskunnasta. Harvinaiset valokuvat elävöittävät kirjaa.

Elokuvien lähilukua teokseen ei sisälly, ja sellaista olisi vaikea perustella aiheen laajuuden vuoksi. Temaattinen käsittelytapa toimii hyvin, koska näkökulmat ovat tuoreita. Esimerkiksi Aymeric Pantet’n teksti Tuntematon sotilas ja Cannesin festivaali 1956 erittelee kiinnostavasti kulissien takaisia neuvotteluita, joissa poliittisesti arkaluontoista elokuvaa yritettiin lobata festivaalin ohjelmistoon.

Unelmatehdas Liisankadulla on asiantuntevasti kirjoitettu ja toimitettu teos ja tärkeä lisä suomalaisen elokuvan tutkimukseen. Kokonaisrakenteen tasolla kronologisesti järjestetty kirja on myös viihdyttävää ja sujuvasti etenevää luettavaa.

Lue myös: Levyarvio: Tool julkaisi uuden levyn 13 vuoden tauon jälkeen – nälkäisten miesten okkultistis-anarkistisen nyrkin tilalla on viinitilallisten herrakerho
 
Kaisa Hiltunen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi