Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Akseli Heikkilä kertoo Veteen syntyneet -esikoisromaanissaan karmivan tarinan, joka ei luo uskoa ihmiseen

Veteen syntyneet on Akseli Heikkilän esikoisteos. Kuva: Otto Virtanen

Akseli Heikkilä

Veteen syntyneet

WSOY 2019. 193 s.

Ensi hetkistä alkaen on selvää, että tässä käy huonosti.

On pieni sulkeutunut kyläyhteisö jossain pohjoisessa, on sieltä pois lähtenyt ja nyt sinne takaisin palaava nainen. Vähän nyrjähtäneitä sukulaisia ja kylän väkeä. Kaiken takana ja yllä häälyy jokin menneisyyden suuri tragedia tai trauma, joka vaatii hyvitystä. Ei kaikkein omaperäisin kehys romaanille.

Akseli Heikkilän esikoisromaanissa Veteen syntyneet Eeva on paennut kotikylästään jotain pahaa asiaa neljä vuotta sitten. Nyt hän haluaa tavata äitinsä ja selvittää, mitä tapahtui. Tullessaan kylään takaisin hän kuulee äitinsä kuolleen viikkoa aiemmin.

Eevan tragedia, vääryys, alkaa tulla pintaan, ja pian kylässä alkaakin tapahtua. Kaikenlaista outoa paljastuu, vanhoja uskomuksia ja tapoja, joita ei olisi voinut ajatella olevankaan. Lisäksi kylää hallitsee joki, joka antaa sille elämää ja kuolemaa.

Vahva kieli

Kirjailija on kotoisin Tornionjokilaaksosta, minne kirjan tapahtumatkin epäilemättä sijoittuvat, ainakin meänkielestä päätellen.

Tämäkin lienee melkoisen yleistä esikoiskirjailijoilla: romaanin tapahtumat sijoitetaan omaan tuttuun ympäristöön ja kielialueeseen. Muutoin kirja on jotenkin ajaton, lukija ei suoraan osaa sanoa, tapahtuvatko romaanin tapahtumat tässä päivässä vai muulloin. Suurta väliä sillä ei ole.

Kuva: WSOY

Heikkilän kirjan ehdoton vahvuus on kieli. Dialogissa elää tosiaan vanttera meänkieli kläppeineen ja tyärineen. Kertova, kuvaileva kieli on paikoin todella kaunista. Lauseet ovat kuulaita, mutta samalla hyvin kuvaavia ja paikoitellen aforistisia.

Koristelua ja koukeroisuutta on juuri sopivasti, onneksi ei kuitenkaan liikaa. Heikkilä osoittaa esikoisellaan olevansa taitava sanankäyttäjä.

Tarina etenee hyvin

Kirjan rakenne on myös jäntevä. Tarina etenee kuten tarinan pitääkin. Yhdessä kauniin kielen kanssa rakenne muodostaa toimivan kokonaisuuden, vaikkei itse tarina niin ainutlaatuinen olekaan.

Mitä Heikkilä haluaa sanoa? Päästäkseen eteenpäin pitää setviä menneisyytensä ja tehdä tilit selviksi, vaikka sitten kostamalla?

Romaanin voi lukea myös sekoamisen kuvauksena, mielen järkkymisenä ja sen karmeina seurauksina. Kirja ei ole millään tavoin valoisa tai positiivinen, ensi hetkistä alkaen on selvää, että tässä käy huonosti.

Maisema on tumma taikka harmaa, ja kylmä on melkein koko ajan alkukesästä huolimatta. Kirja ei luo uskoa ihmiseen, päinvastoin.

Mikko Jämsén
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi