Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Ismo Alanko etsii edelleen uutta

Viikonloppuna kahtena iltana Sibeliustalolla esiintyneestä Ismo Alangosta tuli suosittu rocktähti hänen ollessaan vain 20-vuotias. Ensi vuonna hän täyttää 60 vuotta, ja luomistyö on jatkunut oikeastaan koko tämän ajan vailla pidempiä taukoja.

Ismo Alanko on aina viihtynyt hyvin myös klassisen musiikin maailmassa. Kuva: Ronja Koskinen

Sinfonia Lahti ja Ismo Alanko
Sibeliustalossa 23.8.
 

Viikonloppuna kahtena iltana Sibeliustalolla esiintyneestä Ismo Alangosta tuli suosittu rocktähti hänen ollessaan vain 20-vuotias. Ensi vuonna hän täyttää 60 vuotta, ja luomistyö on jatkunut oikeastaan koko tämän ajan vailla pidempiä taukoja. Hittejä ja tunnettuja lauluja on syntynyt sen verran paljon, että konserttikokonaisuuden voisi helposti rakentaa niiden varaan.  Sen vuoksi oli miellyttävä ja rohkea yllätys, että varsinaisia hittejä olikin ohjelmistossa vain muutama, ja julkaisemattomia uusia lauluja kuultiin kaikkiaan kuusi kappaletta.
 

Toinen miellyttävä yllätys sisältyi sovituksiin: ne olivat aidosti erikoisia, kokeilevia ja uutta etsiviä. Rockmuusikoiden ja isojen orkesterien yhteistyöt eivät yleensä suju näin hienosti,  sillä usein orkestereille ei vastaavissa projekteissa kirjoiteta riittävästi mielekästä soitettavaa. Silloin potentiaali jää käyttämättä, ja tilalle tulee pahimmillaan täysin hampaatonta viihdehöttöä, jossa kummankaan osapuolen vahvuudet eivät pääse esiin. Esimerkiksi Eppu Normaalin juhlakonserteissa toteutettu yhteistyö Tampere Filharmonian kanssa olisi saanut jäädä tekemättä, sillä se ei tuonut kappaleisiin mitään uutta, mutta vei bändiltä rokkaavan grooven pois.

Alangon, kapellimestari Jaakko Kuusiston ja Sinfonia Lahden yhteistyö sen sijaan toimi hienosti, ja avain tähän oli sovituksissa, niiden vahvassa väkevyydessä. Sovitukset oltiin tehty yhdeksän nykysäveltäjän voimin, ja se kuului moderneissa, hetkittäin jopa abstrakteissa ratkaisuissa ja tunnelmissa. Esimerkiksi Markus Fageruddin sovittama Rauhallista ja Lotta Wennäkosken sovittama Päivän uutinen olivat niin hurjia ja kokeellisia, että mieleen tulivat edesmenneen Scott Walkerin äärimmäisen rankat viimeiset levytykset. Näissä kappaleissa Alanko itsekin yllätti laulamalla hurjasti huutaen: vastaavaa intensiivisyyttä ei esimerkiksi Sielun Veljien paluukeikoilla kuultu, joten maestro vaikuttaa olevan nyt todella hyvässä vedossa.
 

Uudet kappaleet syvensivät entisestään vaikutelmaa siitä, että Alanko elää nyt vahvaa luomiskautta. Timo Hietalan sovittama Miksi varastin rullatuolin?  -kappale lukeutuu Alangon koko uran hienoimpien teosten joukkoon, Kuusiston sovittama Anteeksiantaja vaikutti myös potentiaaliselta hitiltä. Uusista lauluista vain Marzi Nymanin sovittama Mestariteos tuntui hieman väkinäiseltä vanhan kertaamiselta, tässä tapauksessa Taiteilijaelämää-kappaleen valjummalta uusintaversiolta.

Tulevalta albumilta voi näiden teosten valossa silti odottaa paljon, ja on hienoa huomata että näin pitkän uran tehnyt artisti voi pitää katseensa rohkeasti tulevaisuudessa. Uudistumista hän ei ole urallaan vältellyt koskaan.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi