Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kirjailija JP Koskinen kirjoitti romaanin "Karjala feveristä" ja kritisoi kustantajien toimintaa avoimesti Twitterissä ja blogissaan

Hämeenlinnalainen kirjailija on tullut tunnetuksi kustannusalan suorasuuna. Hänen uudessa romaanissaan rakennetaan onnellista elämää 1930-luvun Neuvostoliitossa.

JP Koskinen kirjoittaa perinteisiä kirjoja kolmelle kustantajalle. Lähes puolet hänen tuloistaan tulee kuitenkin nykyisin äänikirjoista. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Ei, kirjailija JP Koskinen ei ole lukenut Antti Tuurin Ikitie-romaania. Hän on kuitenkin päätynyt uudessa romaanissaan hieman samankaltaiseen alkuasetelmaan.

Tulisiipi (Like) kuvaa suomalaistaustaista siirtolaisperhettä, joka muuttaa 1930-luvun Amerikasta Karjalaan rakentamaan työläisten paratiisia. Edessä on kovia aikoja, kuten itänaapurin historiaan perehtyneet tietävät. Stalinin Neuvostoliitossa mielivaltaisen kommunistijohdon vainot kohdistuivat erityisesti siirtolaisiin.

Kirjan lähtökohta oli henkilökohtainen.

– Tutkin sukuni historiaa ja huomasin, että varsinkin äitini puolelta todella monet ovat lähteneet siirtolaisiksi. Ensimmäiset muuttivat Pohjanmaalta Amerikkaan jo 1850-luvulla, Koskinen taustoittaa.

Historiallinen kehys minimissä

Tulisiipi-romaanissa seurataan nuorta Kaarlea, joka haaveilee lentämisestä 1930-luvun Neuvostoliitossa. Kuva: Like

Moniin siirtolaisiin tarttui 1920-luvun lopulla Amerikassa Karjala fever, kun pörssi romahti. Joukkotyöttömyyden murjomat olivat varmoja, että työläisten ”omassa valtiossa” asiat olisivat paremmin.

Koskisella ei ole varmaa tietoa siitä, muuttiko joku hänen sukulaisistaan Neuvostoliittoon. Kirjailijana hän on kuitenkin tottunut rakentelemaan mahdollisia maailmoja.

Tulisiiven päähenkilö on nuori Kaarle, joka ehtii rakastua lentämiseen Amerikassa ja onnistuu jatkamaan harrastustaan Karjalassa. Kaarle törmää kommunistisen utopian karuun todellisuuteen varhaisteininä. Hänen vaiheitaan seurataan kirjassa aina 1960-luvulle asti.

Kaarlelle juuri mikään muu kuin lentäminen ei ole aidosti tärkeää. Ehkä siksi hän onnistuu selviämään hengissä ja menestyy, vaikka maailma ympärillä romahtaa useita kertoja.

– En halunnut tehdä mitään sosiaalipolitiikan luentoa, siksi pidin kirjan historiallisen kehyksen minimissään. Uskon, että lukija osaa lisätä sen itse tarinaan, Koskinen selittää.

"Kirjailijoista on tullut hyvällä tavalla itsekkäitä"

Koskinen on kirjoittanut aiemminkin Neuvostoliittoa sivuavia kirjoja. Hän sanoo, että tavallaan Tulisiipi onkin jatkoa kirjoille Ystäväni Rasputin (2013) ja Kuinka sydän pysäytetään (2015).

– Niistä jäi yli esimerkiksi vankileirejä koskevaa materiaalia, jota pystyin hyödyntämään nyt Tulisiivessä. Tuntuu, että tässä kirjassa monet asiat loksahtivat muutenkin paikoilleen paremmin kuin koskaan ennen.

Uuden kirjan päähenkilö ja kirjailija Koskinen kohtaavat ainakin suhtautumisessaan vapauteen. Koskinen ei erityisemmin haaveile lentämisestä mutta myöntää, että on ollut aina melko huono tottelemaan auktoriteetteja.

JP Koskisen mukaan kirjailijoista on tullut hyvällä tavalla itsekkäitä. Kuva: Ilkka Kuosmanen

Koskinen on myös yksi harvoista kirjailijoista, jotka uskaltavat tarkastella kriittisesti kustantajien toimintaa julkisuudessa. Hän on tehnyt Twitterissä ja blogissaan selkoa esimerkiksi kirjojensa vaatimattomista mainoskampanjoista, uusien kirjojen lyhyestä elinkaaresta ja siitä, miksi on päättänyt vaihtaa kustantajaa.

Kaikki kustantajat eivät ole suhtautuneet järin suopeasti alan ”likapyykin” levittelemiseen julkisuudessa. Koskinen ei kuitenkaan kadu avoimuuslinjaansa.

– Olen saanut siitä välillä rapaa päälleni, mutta eihän mikään asia parane, jos kukaan ei koskaan kerro mitään, hän huomauttaa.

Onko asioissa sitten menty eteenpäin?

– Ainakin sopimuksista puhutaan nykyisin avoimemmin kuin ennen. Kirjailijoista on tullut myös hyvällä tavalla itsekkäitä. Vaihdetaan mieluummin kustantajaa kuin pidetään 15 vuotta mykkäkoulua, hän havainnollistaa.

Uusi aluevaltaus

Vuonna 2004 julkaistun esikoisromaanin jälkeen Koskisen omaan julkaisuluetteloon on kertynyt nelisenkymmentä nimikettä. Liken ohella hän tekee lastenkirjoja Karistolle ja dekkareita CrimeTimelle. Useamman kustantajan palveleminen on alalla nykyisin melko tavanomaista.

– Sillä tavalla kustantajan on helpompi markkinoida kirjailijaa. En usko, että mikään yksittäinen kustantaja edes suostuisi julkaisemaan yhdeltä kirjoittajalta näin sekalaista joukkoa kirjoja, hän huomauttaa.

E ihän mikään asia parane, jos kukaan ei koskaan kerro mitään. Kirjailija JP Koskinen

Koskinen on myös sikäli uuden ajan airut, että hän kirjoittaa osan tarinoistaan suoraan äänikirjoiksi Storytel-kustantamolle. Kuunneltavista kirjoista on tullut niin kustantajille kuin kirjailijoillekin merkittävä uusi tulonlähde.

– Yllättävän paljon niitä kuunnellaan. Viime vuonna omista tuloistani jo noin puolet tuli äänikirjoista. Kukaan ei tosin oikein tiedä, kuinka paljon se syö painetun kirjan markkinoita, Koskinen huomauttaa.

Äänikirjaformaatti haastaa tapoihinsa luutuneet prosaistit. Esimerkiksi tunnin mittaista jaksoa kirjoittaessaan Koskinen tietää, että noin 20 minuutin paikkeille pitää saada ”cliffhanger” tai jotakin mehevää, sillä statistiikka paljastaa armotta, että jakson kuunteleminen lopetetaan useimmiten juuri niillä paikkeilla.

– Onhan se ihan erilaista kuin romaanin kirjoittaminen, jossa rakennetaan pitkiä kokonaisuuksia hiukan eri rytmillä, hän miettii.

Koskinen uskoo, että äänikirjabisneksellä on vielä paljon kasvunvaraa Suomessa. Niin saattaisi toisaalta olla perinteiselläkin kirjalla, jos ala näkyisi enemmän julkisuudessa.

– Meillä voisi olla esimerkiksi kirjallisuutta käsitteleviä televisio-ohjelmia muulloinkin kuin aamulla. Silloin nuorisokin ehkä saattaisi törmätä niihin joskus edes vahingossa.

Lue myös: Saara Turunen on saanut tehdä juuri sellaisia töitä kuin on halunnut: "Se ei tarkoita, että tasa-arvoon liittyvää yhteiskunnallista ongelmaa olisi vielä ratkaistu"
 
Kuka?

Juha-Pekka Koskinen

Syntynyt 22.12.1969 Kemijärvellä. Asuu Hämeenlinnassa. Naimisissa, kolme lasta.

Suoritti filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistosta, pääaineena matematiikka, vuonna 1995. Filosofian maisteriksi (kirjoittaminen) Jyväskylän yliopistosta 2008.

Esikoisromaani Ristin ja raudan tie ilmestyi 2004. Tulisiipi on Koskisen 14. romaani.

Erikoistunut historiallisiin aiheisiin. Kuvaa usein myös rahan ja vallan vaikutusta.

Työskenteli pitkään Nokialla, kunnes jättäytyi täyspäiväiseksi kirjailijaksi viisi vuotta sitten.

Finlandia-ehdokkuus 2013 romaanista Ystäväni Rasputin.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi