Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Riitta Jalosen Tanssikaa!-romaani on kirkas ja puhdistava lukukokemus

Hämeenlinnalaisen Riitta Jalosen kirjoissa ei koskaan ole liikaa sanoja. Myös tuore romaani Tanssikaa! antaa lukijalle kuvia, ajatuksia ja arvoituksiakin, joista yhtäkään ei selitetä puhki.

Riitta Jalonen kirjoittaa tytöstä, jolla on seuranaan monta edesmennyttä enoa. Kuva: Leena Liukkonen

Riitta Jalonen
Tanssikaa!
Tammi 2019. 204 s.
 

Hämeenlinnalaisen Riitta Jalosen kirjoissa ei koskaan ole liikaa sanoja. Myös tuore romaani Tanssikaa! antaa lukijalle kuvia, ajatuksia ja arvoituksiakin, joista yhtäkään ei selitetä puhki.

Minäkertoja Elisabet kasvaa ainoana lapsena kodissa, jossa kuolema on koko ajan läsnä. Kertojan äidillä on ollut seitsemän veljeä, joista kaikki yhtä lukuun ottamatta ovat kuolleet sodassa tai sen seurauksiin.

Ja sitten on Viljam, orpo sukulaismies, joka kulkee aina tytön isän varjossa hakemassa osaansa äidin säteilystä. Hänet Elisabet tapaa vuosien jälkeen perheen vanhassa talossa, johon äidistä maalattu muotokuva palaa takaisin äidin kuoleman jälkeen.

Tyttären elämäntehtävä

Kuva: Tammi

Luen romaanin keski-iän ylittäneen tyttären surutyönä, jossa hän käy läpi myös kaikki aiempien sukupolvien surut.

Elisabetin ja äidin elämää kuvataan lapsena, nuorena ja aikuisena. Kaiken keskus on kuningatarmaisen upea äiti, joka kerää ympärilleen muita muistojen kanssa kamppailevia. Tyttö oppii jo varhain tarkkailemaan aikuisia ja pohtimaan kuolleiden merkitystä elämälle.

Kodissa juhlitaan enojen syntymäpäiviä ja järjestetään nurkkatansseja, joiden tieltä kristallikruunu nostetaan koukkuun eteiseen.

Tyttö tutkii ympäristöään leikkaamalla äidin tanssiaismekon helman poikki ja kylvettämällä sahajauhonuken pilalle. Mutta hän aistii ja näkee myös paljon enemmän: tansseihin tulevan opettajan ilmeet, äidin paljon itkeneet silmät ja vanhempiensa tavat kestää arkea.

”Jospa tytön elämäntehtävä on ottaa itsestään selvää.” Isän lause jää soimaan Elisabetin päähän.

Harvapuheinen teksti

Romaanin henkilöt eivät paljon puhu, siksi harvat repliikit painavat ja painuvat mieleen. Erityisen koskettava on kohta, jossa äiti Pohjanmaan matkalla kertoo veljistään sankarihautausmaalla.

Kirjailija selvästi tietää, mitä on kantaa äitien ja isien suruja.

”Ensio kaatui 26-vuotiaana”, äiti sanoi ensimmäisen ristin luona. ”Erkki kuoli 22-vuotiaana”, äiti sanoi toisen ristin luona. ”Esko kuoli 29-vuotiaana”, äiti sanoi kolmannen ristin luona. ”Eeli kuoli 23-vuotiaana”, äiti sanoi neljännen ristin luona.

Hautausmaavierailun jälkeen Elisabetista tuntuu, että he olivat käyneet hakemassa enot kotiin. Lapsen mielikuvituksessa nuoret miehet kummittelevat jatkossa milloin kuivumassa olevissa lakanoissa, milloin riihen särkeneinä kuolleina.

Jalonen tietää mistä puhuu

Teoksen aloitussanat ”Olen elänyt kuolleitten suvussa, mutta tämä kirja on romaani.” tarjoavat yhden neuvon tulkita tekstiä.

Kirjailija selvästi tietää, mitä on kantaa äitien ja isien suruja, joiden paino ei ole ehtinyt kevetä. Samalla hän kertoo tarinan, josta moni tunnistaa omat perityt taakkansa.

Jos lukija piti Jalosen edellisestä, Janet Framen elämästä kertovasta Kirkkaus-romaanista, kehotan tarttumaan myös tuoreeseen romaaniin. Tanssikaa! on kirkas ja pohdiskeleva, puhdistavakin lukukokemus.

Ina Ruokolainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi