Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Pauliina Haasjoelle ihminen on vain osa kokonaisuutta

Pauliina Haasjoen runokokoelma Promessa kertoo ihmisen ja luonnon yhteydestä monella tasolla. Kuva: Tommi Tuomi

Pauliina Haasjoki

Promessa

Otava 2019. 89 s.

Pauliina Haasjoen kahdeksas runoteos liikkuu äärissä. Maailmankaikkeuden pituuksissa ja piireissä, aivan pienimmissä elollisissa yksiköissä ja suurissa olemassaolon perusteissa.

Runoissa toistuvien luontomotiivien kirjo on laaja. Inhimillinen todellisuus sellaisenaan, runon minän aistein havaittavana kokonaisuutena on yhtä orgaanisen aineen kanssa. Ihminen tuntevana ja fyysisenä olentona on samaa floraa ja faunaa runoihin rakentuvan monikerroksisen luonnon kanssa.

Luonto ei Promessassa olekaan vain kasvia, juuria ja sienirihmastoja. Se saa myös kosmisia mittasuhteita, toistuu ja monistuu usein kaikessa ympäröivässä.

Samanaikaisuuden pohdinnat, ajan ja paikan päällekkäin kerrostuminen ja yhtäaikaisuus kertautuvat runojen aiheissa.

”jos voin olla samassa paikassa eri aikana voin kai olla samaan / aikaan eri paikoissa.”

Holistinen näkökulma

Kuva: Otava

Runon minä puhuu kaiken ytimestä, keskeltä olemassaoloa, ja hahmottaa itsensä osana pienistä partikkeleista rakentuvaa kaikkeutta. Suurten äärien lisäksi ja abstraktien kuvahahmotelmien ohella runot rakentavat kuvia kovin konkreettisesti, kuten Ensimmäisiä muistojani on sula poretabletti -runossa.

”join janoisena ja ajattelin kymmentä mineraalia / miten niiden näkymättömät milligrammat olivat olleet yhdisteissä ja / mikä niiden aiempi sijainti on; miten niiden nyt oli määrä sekoittua / minuun (…) kivi pehmentää itsestään ja antaa elolliselle lainaksi”

Runojen proosamaisuus tekee niistä kieleltään vaivattomasti luettavia. Sen sijaan loogisista ajatuskuluista ulos- ja eteenpäin virtaavat mietteet patistavat pysähtymään. ”Aurinkokennovalaisimet kääntyvät sisältä nurin” ja samoin ”avustetuilla” silmillä, sisäänpäin käännetyillä kiikareilla itseään katselee nousukiidossa oleva lentäjä.

Promessa sitoo ihmisen, ajan, paikan ja kaiken elollisen osaksi suurta kokonaisuutta. Ihminen ja inhimillinen katse eivät ole keskiössä. Näkökulma on holistinen, kaiken elollisen sisäänsä sulkeva. Runot pohtivat olemassaolon mahdollisuuksia ja muotoja nähden jatkuvuutta ja elämää kaikessa.

Sanna Jääskeläinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi