Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Riitta Jalonen: "Olen tehnyt tätä romaania lapsesta saakka"

Kirjailija Riitta Jalonen kertoo elämänsä tärkeistä lukukokemuksista ja syksyn uutuudestaan.

Riitta ja Olli Jalonen ovat olleet naimisissa yli 40 vuotta. Koskaan he eivät lue toistensa keskeneräisiä käsikirjoituksia. Kuva: Rami Marjamäki

Mikä kirja opetti sinut lapsena lukemaan, Riitta Jalonen?

Olen ollut aina niin kova lukija, että on vaikea ajatella mitään yksittäistä kirjaa. Kun opin lukemaan, Jyväskylään oli juuri perustettu 150 metrin päähän kodistani uusi Kypärämäen kirjasto. Luin lasten- ja nuortenosaston ahmimalla läpi. Jotenkin sieltä tyttökirjojen välistä väikkyy H.C. Andersenin Ruma ankanpoikanen. Se pysäytti, keskeytti ahmimisen.

Kun sain lopulta luvan siirtyä aikuisten osaston puolelle, kirjastonhoitaja sanoi, että aloitat sitten A:sta. Samalla hän antoi minulle Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin. Huomasin että ahaa, ei se aakkosjärjestys niin tarkka olekaan.

Mikä oli lempikirjaimesi?

D-kirjaimeen jäin pitkäksi aikaa. Siellä olivat Dostojevski ja Dickens. Varsinkin Dickens liikutti minua kovasti. Näin jälkikäteen mietittynä olen ollut lähes lapsi lukiessani Dickensiä. Myöhemmin tein graduni Dickensin vastaanotosta Suomessa.

Mihin kirjaan palaat aina uudelleen?

19-vuotiaana jouduin Kinkomaan tuberkuloosiparantolaan. Siellä oli erinomainen potilaskirjasto, josta löysin Thomas Mannin Taikavuoren. Se on kulkenut mukanani siitä saakka.

Mitä kirjaa luet juuri nyt?

Tapasin heinäkuussa Japanin kruununprinsessa Kikon. Hän oli vierailemassa Oodi-kirjastossa, ja hän oli toivonut saavansa tavata suomalaisia kirjailijoita. Oli ihanaa tavata kirjallisuudesta kiinnostunut prinsessa. Tapaamisen jälkeen otin hyllystä Yasunari Kawabatan Vuoren jylyn. Hänellä on täsmällinen lause, muttei hän selitä. Se tekee kirjallisuudesta kiehtovaa.

Mitä omaa kirjaasi olet tehnyt kaikkein pisimpään?

Voisin sanoa, että olen tehnyt tänä syksynä ilmestyvää Tanssikaa! -romaania aivan lapsesta saakka. Olen syntynyt 1950-luvulla. Sota on ollut niin lähellä, ja joka puolella on ollut henkisesti ja fyysisesti haavoittuneita ihmisiä.

Ei aikuinen huomaa, kuinka raskaat asiat piirtyvät lapseen. Lapsi on huokoinen paperi, kaikki piirtyy.

Romaanisi päähenkilö on Elisabet-niminen tyttö, jolla on monta kuollutta enoa. Oma toinen nimesi on Elisabet. Onko nimivalinta kutsu lukijalle tietynlaiseen tulkintaan?

Se on kutsu, mutta ei lukijalle vaan minulle itselleni. Nimi on ikään kuin tienviitta, se kutsuu minut paikalle koskettelemaan aihetta. Olen käyttänyt Elisabet-nimeä myös lastenkirjassa Elisabet, nalle ja pikkuveli jota ei ole – joka muuten nyt lähti prinsessan mukana Japaniin.

Tämä romaani kulkee omakohtaisten tunteitteni mukaan, mutta mielikuvitus tulee onneksi aina avuksi tekemään kirjan ihmisiä, ympäristöä ja tapahtumia.

Ihmisen kokemukset omasta lapsuudesta muuttuvat elämän aikana. Kaikki liikkuu ja muuttuu aikojen välillä eikä täsmällistä kokemusta ole oikeastaan olemassa.

Puhumattomuus siirtyy helposti sukupolvelta toiselle, ja nyt olen onnellinen siitä, että olen puhunut.

Jos kirjasi olisi musiikkia, millaista musiikkia se olisi?

1950-luvun ihmisillä ei ollut mahdollisuutta psykoterapiaan, heillä oli lohtuna esimerkiksi musiikki ja tanssiminen. Tanssikaa! on iloinen kutsu, mutta siellä alla on kuitenkin suomalainen molli. Yksi kirjani luku on nimeltään Säkkijärven polkka. Sitä on hullua miettiä, mutta oma sotakokemukseni on siirtynyt musiikkiin. Säkkijärven polkan kuuleminen itkettää minua. Mutta samalla olen kiitollinen Säkkijärven polkalle. Sen poljento on kuin kuvanveistäjän taltta, joka nakuttaa minusta jotakin esille.

Olet yksi niistä harvoista, jotka ovat jo lukeneet Olli Jalosen syksyn uutuuden Merenpeitto. Kerro siitä jotain.

Emme koskaan lue toistemme keskeneräisiä käsikirjoituksia. Olemme olleet naimisissa niin pitkään, että jos tekisimme niin, olisimme jo muuttuneet kirjahyllyiksi.

Olen oppinut tämän tavan Ollilta, joka on hyvin tiukkarajainen ja jopa taikauskoinen asian suhteen. 

Kun Olli sai Merenpeiton valmiiksi, hän jätti käsikirjoituksen minulle ja lähti muutaman päivän matkalle. Olin ajatellut, että luen ja ulkoilen. Siinä kävi niin, että minä luin ja luin.

Riitta Jalosen Tanssikaa! (Tammi) ilmestyy 20.8.

Lue myös: Mitä kirjaa suosittelisit ja kenelle, Olli Jalonen?
 
Eeva Lankolainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi