Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kurkunpää ei kurkkulaulusta tulehdu, kunhan tekniikka on oikea – syksyllä sitä opetetaan myös Lahdessa

Kurkkulaulua lauletaan muun muassa Etelä-Venäjän Tuvassa ja Mongoliassa.

Kurkkulaulua opettava Sauli Heikkilä soittaa myös tuvalaista chanzy-instrumenttia. Kuva: Sami Kuusivirta

Katso videolta, miltä kuulostaa Keski-Aasiasta kotoisin oleva kurkkulaulu 

Mitenkähän tätä kuvailisi?

Kurkkulaulaja Sauli Heikkilän demonstraatiota erikoisesta laulutyylistä on lähes mahdotonta sanoin selittää. Toisaalta se on matalaa mörinää, mutta ei sellaista kuin black metal -keikalla saattaisi kuulla.

Toisaalta ovat taas yläsävelet, jotka kuulostavat vähän siltä, kuinka yksi ihminen laulaisi yhtä aikaa kahden ihmisen äänellä. Jos ei paremmin tietäisi, epäilisi toisen äänen kuuluvan sittenkin jostakin soittimesta.

Kokonaisuus kuulostaa ainakin ikiaikaiselta. Sitä kurkkulaulu saattaa ollakin.

– Kurkkulaulu on arkaainen laulutekniikka, joka liittyy Keski-Aasian nomadien eli paimentolaisten kulttuuriin, Heikkilä kertoo.

Hänen mukaansa kurkkulaulun alkuperä on mysteeri. Hän kuitenkin uskoo kaikkien kansojen kurkkulaulaneen joskus.

Tuvassa kurkkulaulu kuuluu kulttuuriin

Nykyään kurkkulaulukulttuuri elää esimerkiksi Mongoliassa ja sen pohjoispuolella sijaitsevassa Venäjän Tuvan tasavallassa.

Kurkkulaulu kuulostaa vaivalloiselta, koska ilma-aukko on niin pieni. kurkkulaulaja Sauli Heikkilä

– Parhaiten kurkkulaulu on säilynyt Tuvassa. Mongoliassakin kurkkulaulu on tärkeää, mutta siellä on vielä tärkeämmässä asemassa morinhuur, joka on kansallissoitin, Heikkilä sanoo viitaten jousisoittimeen, jollainen on myös hänen kotonaan.

– Tuvassa kurkkulaulu on keskeinen osa kulttuuri-identiteettiä.

Heikkilän mukaan kurkkulaulu alkoi levitä maailmalle Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Hän on itse vieraillut Tuvassa muutaman vuoden välein 2000-luvun alusta saakka.

Hän on myös opettanut kurkkulaulua pitkään, ja syksyllä hän pitää ensimmäisen kurkkulaulukurssinsa Lahdessa Wellamo-opistolla.

Sopraanokin voi kurkkulaulaa

Heikkilä itse innostui kurkkulaulusta vuonna 1995. Hän teki grafiikkaa Haapavesi Folk -kansanmusiikkifestivaalille, ja sai vastineeksi osallistua musiikkikursseille. Yksi niistä oli kurkkulaulukurssi.

– Olin silloin musiikin harrastelija. En siis harrastaja, vaan harrastelija, hän painottaa virnistäen.

Kurkkulaulu vei täysin mukanaan, ja pari vuotta myöhemmin Heikkilä ja joukko muita perusti Suomen kurkkulaulajat -yhdistyksen. Vuosien varrella hän on ollut mukana useissa yhtyeissä, ja Heikkilän kirjoittama kirja kurkkulaulusta julkaistiin viime vuonna.

Vaikka kurkkulaulu kuulostaa möreältä ja melkoisen miehiseltä, Heikkilän mukaan kurkkulaulamaan pystyy sopraanokin. Äänialalla ei ole sinänsä väliä.

Heikkilän kotoa löytyvät tuvalaiset chanzy ja igil sekä mongolialainen morinhuur. Heikkilä on rakentanut itselleen myös jouhikkoa. Kuva: Sami Kuusivirta

Laulu kuulostaa myös melkoisen raskaalta ja vaivalloiselta, mutta Heikkilä vakuuttaa, että oikein tehtynä se ei ole sitä. Oikeiden tekniikoiden kanssa kurkunpään tulehdusta ei tarvitse pelätä.

– Kurkkulaulu kuulostaa vaivalloiselta, koska ilma-aukko on niin pieni, Heikkilä selittää.

Kurkkulaulussa riittää myös erilaisia tekniikoita: esimerkiksi höömei, sygyt ja kargyra. Aiemmin mainittu yläsävellaulu taas ei ole varsinaista kurkkulaulua, vaikka se siihen usein Heikkilän mukaan sekoitetaankin. Siinä kun ääni muodostetaan samalla tavalla kuin tavallisessa laulussa.

Beethovenia yläsävelillä ja bluesmainen kargyra

Heikkilää kurkkulaulussa kiehtoo sen arkaaisuus ja, kuten hän itse sanoo, selittämätön vaikutus tunteisiin.

– Kiinnostavaa on myös, että tuvalaisten laulujen runomitta on sama kuin Kalevalassa.

Kerrottakoon kuitenkin, että kurkkulaulutekniikoilla voi laulaa muutakin kuin perinteistä paimentolaismusiikkia. Heikkilä luikauttaa yläsävelillä pätkän Beethovenia esimerkin antaakseen.

– Itse olen pitäytynyt lähinnä perinnemusiikissa ja improvisoiduissa jutuissa, hän myöntää.

Kurkkulaulua muistuttavia tekniikoita käytetään muuallakin: esimerkiksi Sardiniassa ja Etelä-Afrikassa. Kargyralta kuulostavia ärähdyksiä voi kuulla esimerkiksi perinteisiltä blues-laulajilta.

Lue koko Viritä vapaalle -harrastusliite täältä.

Marjaana Lahola
marjaana.lahola@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi