Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Saara Turunen on saanut tehdä juuri sellaisia töitä kuin on halunnut: "Se ei tarkoita, että tasa-arvoon liittyvää yhteiskunnallista ongelmaa olisi vielä ratkaistu"

Näyttelijät laittavat mukisematta ämpärit päähän, kun Saara Turunen pyytää.

Kirjailija ja ohjaaja Saara Turunen tekee kesällä podcastia ja kirjoittaa novellia järjen ja tunteen ristiriitaisuudesta. Kuva: Antti Yrjönen

Kirjailija ja ohjaaja Saara Turunen sanoo olevansa kyllästynyt omiin juttuihinsa. Ai?

– Tai no en ole. Olen vain päässyt puhumaan työstäni paljon viime aikoina.

Kun Turusen ensimmäinen romaani Rakkaudenhirviö julkaistiin vuonna 2015 ja se voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon, hän mietti ”meneekö elämä turhuuden markkinoille, jos käy vain puhumassa ympäriinsä”.

Toisen teoksen Sivuhenkilön (2018) tultua suhtautuminen muuttui. Jos ”feissin näyttäminen” on hinta sille, että teokset tavoittavat ihmisiä, on kiusallisuus sen arvoista.

– En jaksa ottaa itseäni enää niin vakavasti. Eikä kukaan enää muista huomenna, mitä niissä jutuissa on lukenut.

Miehisen katseen Medusa

Turunen syö tamperelaisen hotellin ravintolassa ruisleipää ja sanoo, että tuli vähän kiire. Medusan huoneen harjoitukset ennen Tampereen Teatterikesän esitystä loppuivat hetki sitten.

– Harkat menivät hyvin! Vähän oli säätämistä, kun lava on eri korkeudella ja vaatteet rypyssä, mutta nyt on kaikki kunnossa.

Turusen ohjaaman ja käsikirjoittaman näytelmän kevään esitykset Helsingin Q-teatterissa myytiin loppuun kolmessa päivässä. Tampereen Teatterikesän jälkeen Medusan huone esitetään Kansallisteatterissa tammikuussa.

Tavallisuuden aaveen (2016) jälkeen Turunen tiesi, että hän haluaa tehdä Medusan huoneen samalla tyylillä. Näytelmässä pitäisi olla huoneenmuotoinen lavastus ja naispäähenkilö, jonka huone olisi. Ajatus yhdistyi Virginia Woolfin vuonna 1929 ilmestyneeseen Oma huone -klassikkoteokseen, jonka ydinsanoma on se, että ollakseen kirjailija, nainen tarvitsee omaa rauhaa ja rahaa. Sukupuolentutkimuksen luentosarjalta Turunen löysi päähenkilönsä: kreikkalaisen mytologian parjatun Medusan. Myytin mukaan Medusa oli ollut kaunis neito, joka muuttui rumaksi hirviöksi Poseidonin raiskattua hänet. Medusan hiukset kirottiin käärmeiksi rangaistuksena siitä, että kultaiset, upeat kutrit olivat ”vietelleet” Poseidonin. Turusta puhutteli Hélène Cixous'n kirjoittama essee, jossa purettiin myyttiä ja sitä, miten se on luotu miehisen katseen läpi.

Saara Turusen mielestä valta voi muuttaa ihmistä helposti. Kuva: Antti Yrjönen

Ei enää ongelmia uskottavuuden kanssa

Kun Turunen opiskeli Teatterikorkeakoulussa vuosina 2003–2009, ei hän ajatellut sukupuoltaan juuri ollenkaan. Hän koki olevansa vain ”ihminen, joka operoi”. Silti Turusen ensimmäinen näytelmä Puputyttö (2007) käsitteli naiseuteen liittyviä ristiriitoja.

– Teoksissani on ollut aina sukupuoleen liittyviä asioita, muttei se ole ollut tietoista.

Esikoisnäytelmän vastaanotto sai heräämään siihen, että sukupuolella on merkitystä. Nyt Turusesta tuntuu oudolta aika, jolloin feministiset teokset eivät olleet tuttuja.

– Jos keskustelee feminismistä jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole lukenut Butleria tai Beauvoiria niin tulee sellainen olo, että meneppä ensin lukemaan nuo perusteokset.

Tärkein asia, jonka Turunen sanoo ymmärtäneensä on se, että feminismillä on historia.

– Se on syntynyt todella päämäärätietoisen työn tuloksena.

Vaikka minä olen saanut huomiota, ei se tarkoita sitä, että tasa-arvoon liittyvää yhteiskunnallista ongelmaa olisi vielä ratkaistu. Kirjailija ja ohjaaja Saara Turunen

Jos Turunen pyytää näyttelijöitä laittamaan ämpärit päähän, kuten Medusan huoneessa, niin hehän laittavat. Aina niin ei ollut. Opiskeluaikoina hän kärsi uskottavuusongelmista ja joutui lakkaamatta vastaamaan kysymykseen ”ai miksi?”.

– Tuntui siltä, että kun menin paikalle, niin jengi meni jonnekin kahville.

Enää tätä ongelmaa ei ole ollut pitkään aikaan.

– Näyttelijät tietävät, mitä teen ja luottavat minuun.

Se johtuu Turusen mukaan yksinkertaisesti kokemuksesta. Hän sanoo saaneensa tehdä juuri sellaisia töitä, joita on halunnut ja niiden näyttelijöiden kanssa, joiden on toivonut. Esimerkiksi Elina Knihtilä on ollut mukana Medusan huoneen lisäksi aiemmissa töissä.

Kirjailijana ei ole väliä "millainen mörkö on"

Milloin valta menee överiksi? Me toon jälkeen ohjaaja ohjaajan perään on saanut syytteitä vallan väärinkäytöstä.

– Valta kusipäistää ihmisiä niin helposti, Turunen sanoo, mutta jatkaa nopeasti, ettei haluaisi käyttää sanaa kusipää.

– Valta muuttaa ihmistä. Me too -keissejä on leimannut se, että kun ihmisiä on syytetty, he ovat olleet aidosti yllättyneitä.

Siksi puhuminen on tärkeää.

– Toivottavasti käytän valtaani oikein. Sanon näyttelijöille, että kertokaa, jos sanon jotain, mistä ette pidä ennen kuin soitatte Seiskaan.

Kirjailijana sen sijaan ei ole Turusen mielestä ”mitään väliä, minkälainen mörkö on”, koska työ tehdään yksin kotona.

Tällä hetkellä Turunen kirjoittaa novellia brittiläiseen antologiaan. Rakkaudesta sekä järjen ja tunteen ristiriidasta kertova novelli julkaistaan englanniksi ja espanjaksi. Turunen kirjoittaa tekstin suomeksi, ja kääntäjä kääntää sen.

Helsingin juhlaviikoille Turunen tekee dramaturgi E.L. Karhun kanssa podcastia, jossa puhutaan naisten kirjoittamista kirjoista. Sen nimi on Emmyn ja Sasin feministinen kirjakerho. Sitä varten Turunen on lukenut uudestaan muun muassa Marja-Liisa Vartiota.

Mikä nostetaan klassikoksi?

Turusesta on turhauttavaa, miten miesten kirjoittamat kirjat on nostettu naisten tekemiä teoksia helpommin klassikoiden listalle.

Mutta miten Turunen näkee itsensä? Onko tasa-arvo saavutettu tai edes lähellä, jos hän saa tehdä sellaisia töitä kuin haluaa ja voi puhua yllin kyllin julkisuudessa työstään eikä esimerkiksi ihmissuhteistaan tai puutarhanhoidosta?

– Vaikka minä olen saanut huomiota, ei se tarkoita sitä, että tasa-arvoon liittyvää yhteiskunnallista ongelmaa olisi vielä ratkaistu.

Hän ottaa puheeksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen (6.7.2019) jutun Sally Salmisesta (1906–1976). Monelle tuntematon ahvenanmaalainen kirjailija sai aikanaan ylistystä The New York Timesissä ja oli tiettävästi vähällä saada Nobel-palkinnon.

– Hänet on pyyhitty totaalisesti pois. Kuinka monesta kirjailijasta me emme tiedä mitään?

Sally Salmisen tarina painui Saara Turusen mieleen. Kuva: Antti Yrjönen
Lue myös: Runoilija kirjoitti uuden version Päijät-Hämeen maakuntalaulusta - siinä on häntäluu kovilla
Eveliina Mäntylä
eveliina.mantyla@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi