Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Runoilija kirjoitti uuden version Päijät-Hämeen maakuntalaulusta - siinä on häntäluu kovilla

Vanhat maakuntalaulut kääntyivät uusiksi versioiksi jazzmuusikoiden ja runoilijoiden käsittelyssä. Päijät-Hämeen maakuntalaulun kirjoitti uusiksi Lea Kalenius.

Mikko Innanen on kiertänyt maakuntalaulujensa kanssa ympäri Suomea useamman vuoden ajan. Uusia, runoja sisältäviä versioita, kuullaan ainakin Helsingin Runokuu-festivaalilla elokuussa. Kuva: Markus Kauppinen

”Tuulessa purje vie venettään yli välkkyvän Päijänteen”, helskyttelee Matti Porola Vihreiden harjujen maassa. ”Hidas, hitaampi, sisävesiristeily” vastaa Lea Kalenius.

Kahden maakuntarunoilijan vuoropuhelu saa jatkoa. Kun Porola näkee Vesijärvellä iltaruskon (”huomiseen täällä taas uskon”), Kaleniukselle kajastaa baarissa valomerkki. Ja siinä missä Porola haaveilee sankariteoista talviurheilussa (”niin pitkälle tahtoisin liitää, kuin suksineen rohkeat nuo”), Kalenius kuittaa ”häntäluu murtuu kaikilta”. Talvesta tulee Kaleniukselle mieleen myös se, kuinka ”luistinten rauta / kolisi selkään”.

Kahden maakuntalaulun välinen nokittelu ei ole sattumaa. Kalenius paljastaa käyttäneensä Vihreiden harjujen maata tietoisesti alkutekstinä kirjoittaessaan Päijät-Hämeelle uutta maakuntalaulua.

– Ensin yritin jopa tehdä uutta runoa vain niistä sanoista, joita siinä käytetään. Se ei kuitenkaan toiminut, joten lähdin assosioimaan vapaammin, Kalenius kuvaa.

Kaikki maakunnat mukana

Kaleniuksen Päijät-Hämeen laulu on yksi osa saksofonisti Mikko Innasen Maakuntauudistusta.

Idea maakuntalaulujen uudelleenversioinnista syntyi kaukana Suomen maakunnista, Pariisin taiteilijaresidenssissä kuusi vuotta sitten. Innanen oli muusikkona tottunut kiertämään kotimaata ja istumaan autossa pitkiäkin aikoja. Hän arvelee, että sillä on ollut alitajuisesti suuri merkitys, vaikka idea jalostuikin vasta Ranskassa.

Mikko Innasen Maakuntauudistus julkaistaan torstaina kirjana ja cd:nä. Kuva: Olli Suutela

– Kun varsinkin synkkänä vuodenaikana ajaa autolla, on se vähän yksitotista hommaa. Maakuntarajojen vaihtuminen on usein ainoa asia, mitä matkan aikana tapahtuu, Innanen nauraa.

Suomalaiset vanhat maakuntalaulut saivat pian uudenlaisen käsittelyn, kun Innanen teki niistä omat instrumentaaliset jazzversionsa. Maakuntalauluja hän on kiertänyt esittämässä viime vuosina vaihtelevilla kokoonpanoilla haitaristi Veli Kujalan, tuubisti Petri Keskitalon ja rumpali Mika Kallion kanssa.

– Maakuntalaulut ovat minulle aika uusi tuttavuus. Niitä ei 1980-luvulla laulettu ala-asteella sillä tavalla kuin aiemmilla sukupolvilla, Innanen muistelee.

Kiertueensa lomassa Innanen kypsytteli ideaa ”maakunnallisesta kokonaisteoksesta”. Kun hän tapasi sattumalta kustantanjan edustajan keikallaan, alkoi yhteistyö, jonka tulos Mikko Innasen maakuntauudistus, julkaistaan torstaina. Jazzmuusikoiden lisäksi parikymmentä runoilijaa on tehnyt kotimaakunnalleen kokonaan uudet tekstit.

– Runoilijoille annettiin rajoitteeksi vain kesto sekä se, että tekstin on liityttävä omaan maakuntaan. Osa kirjoitti uuden tekstin perinteisen maakuntalaulun pohjalta samantyylisellä poljennolla, osa on puolestaan ollut täysin irti tällaisista, Innanen kuvailee.

Ei se oma maakunta tarkoita kaikille pelkkiä positiivisia ajatuksia. Runoilija Lea Kalenius

Kaikki maakunnat ovat edustettuna, vaikka joitain kappaleita jouduttiin lopputuloksesta jättämään pois.

– Joistain maakunnista on puolestaan useita maakuntalauluja, ja tässä teoksessa ei välttämättä ole kaikista se virallisin ja tunnetuin versio, Innanen korostaa.

Lahti säilyy mielessä

Häme on jaettu kirjassa ja levyllä kahteen. Hämäläisten laulusta kuullaan letkeästi svengaava jazzsovitus haitarille, saksofonille ja tuuballe. Päijät-Hämeen laulun lukee levyllä Lea Kalenius itse. Saksofoni ja tuuba huokailevat taustalla.

Lea Kalenius lähti Lahdesta lukion jälkeen. Vanha kotikaupunki pysyy kuitenkin mielessä. Kuva: Jussi Helttunen

Kalenius (s. 1979) on sikäli ”tyypillinen” päijäthämäläinen, että hän ei oikeastaan ole päijäthämäläinen lainkaan vaan asuu Helsingissä. Runoilija karisti Lahden tomut jaloistaan kirjoitettuaan Kannaksen lukiosta ylioppilaaksi, mutta kuten usein käy, mielenmaisema seurasi mukana.

– Nykyisin tunnen oloni ehkä 50/50 lahtelaiseksi ja helsinkiläiseksi. Kotiseutu ei katoa mihinkään. Se näkyy esimerkiksi kielenkäytössä, vaikka Lahdessa ei vahvaa omaa murretta olekaan.

Kaleniuksen lapsuusmaisema oli omakotitalojen Ahtiala, jossa hän viettää yhä esimerkiksi joulujaan.

– Kyllä, häntäluuni on oikeastikin murtunut, tosin ratsastaessa. Ja se luistelemaan pakottaminen oli koulussa aika hirveää.

Kalenius myöntää, että ajatus maakuntarunon kirjoittamisesta tuntui aluksi ahdistavalta. Perinteisesti ajatellen käsite tarkoittaa ylistyslaulua. Hänen Päijät-Hämeen lauluaan voi kuitenkin sanoa melko lakoniseksi, jopa tylyksi.

– Moni muukin Maakuntauudistuksen runoilijoista kirjoitti kriittisesti. Ei se oma maakunta tarkoita kaikille pelkkiä positiivisia ajatuksia, Kalenius perustelee.

Runoilemisen ohella Kalenius työskentelee nykyisin pelikäsikirjoittajana. Mutta jos pakko olisi, mitä asioita hän Päijät-Hämeestä nostaisi ylistyslaulun arvoisiksi?

– Sataman, Sibeliustalon. Ja ehkä ne järvetkin.

Maakunnat ovat Suomen vahvuus

Maakuntalaulujen kanssa vuosia kiertäneellä Innasella on jo näkemys siitä, miten laulut uppoavat yleisöön.

– Etelä-Suomessa maakuntalaulut eivät varsinkaan nuoremmalle sukupolvelle ole tuttuja. Mutta vanhemmilla ihmisillä ja varsinkin kauempana Etelä-Suomesta on lauluihin vahva yhteys. Ne ovat hienoja hetkiä, kun huomaa, että yleisö alkaa laulaa mukana, vaikka jazzversio olisi hyvin abstrakti. Sellaista ei pääse kokemaan, kun soittaa omia sävellyksiään, Innonen kertoo.

Mikko Innasen mukaan maakuntalaulut iskevät yleisöön sitä paremmin mitä pohjoisempana ollaan. Kuva: Olli Suutela

Maakuntaprojekti sekä parikymmentä vuotta ympäri Suomea kiertämistä on tehnyt saksofonistiin pysyvän vaikutuksen.

– Siitä puhutaan paljon, kuinka Suomi voisi olla elinvoimainen isojen kaupunkikeskittymien ulkopuolella. Vanhemmiten olen ymmärtänyt sen arvon, että pääsee esiintymään eri puolille Suomea. Se tuottaa omat haasteensa, että Suomessa on ihmiset ripoteltuna eri puolille, mutta se on myös valtava rikkaus, Innanen huomauttaa.

Lue myös: Lahtelaisesta skeittauskulttuurista koottiin valokuvanäyttely - "Skeittari näkee koko kaupungin kuin isona hiekkalaatikkona"
 
Lea Kalenius:

Päijät-Hämeen laulu

peilissä ikkunan

huojuvat talot

keltatalo

lintutalo

autio sähkötalo

vettä valuva

karmi

kaulalla

helmien valot

kesäyöt

ikkunasta paeten

kissat sirkat kotilot

radanvarren ontot putket

mäet noustiin

vedet hypättiin

luistinten rauta

kolisi selkään

teillä on kylmät kädet

teillä on kalojen kädet

puren hampailla pilviin aukkoja

häntäluu murtuu kaikilta

peilissä veden

putoavat talot

hiljaa hiljaa

hiutaleet

kloonatut joulut leijailee

kaupunki on aina sama

maatumien kerrostuma

kuka pelkää kuka pelkää

ihmissutta

kirkonrottaa

silmälasimurhaajaa

kävelen diskoon taskussa

neontussi ja suihke

mun hiukset putoaa lattiaan

mun kansallispuku

on liian iso

silti joku tanssii kanssani

valon kiila ja pinkki taskulamppu

kivitetty katulamppu

sudella oma otsalamppu

en kerro kuka olen

nelo

nolo

osoite on aina sama

hernepatjojen kerrostuma

suopolut

suolammet

suo-kaverit

tuuksä mun luokke

kuka saa bussissa

istua taakke

kuka

veden sylissä

olen kartanon aave ja piika

olen yhä täällä

kaulaa myöten

heinäkuun sirkat

tihentyvät tässä

ajan vääntymässä

juoksen sukkasilla pakkasessa

juoksen kisan alkuun

minitalot venetsiassa

talot veden alla

kaikkien ovikellot soi

virvon varvon

baarissa valvon

valomerkkiin

valoihin punaisiin

piippaaviin

kanavalaivan

yövaloihin

hidas hitaampi sisävesiristeily

soi vedessä kellot

kelluvat

morsiushunnut

kun elokuun

kotiini uudestaan

nää tiet on

ihan hiljaa

odotan asemalla

tärisevällä

lattialla

kuin kuulisin

elokuun valoa

heinäsirkat

tihentyvät tässä

ajan vääntymässä

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Kaisu Lötjönen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi