Anteeksi kielenkäyttöni mutta ”saatanan tunarit”. Tämä Kekkosen ikuistama lausahdus nousee mieleen, kun katselee galleria Uuden Kipinän uusia näyttelyitä.

En tarkoita taiteilijoita vaan sitä, millaisia mielikuvia heidän työnsä herättävät. Tuntuu kuin kolmikko kommentoisi yhteiskuntaa, joka on suistunut tuhon tielle tunarien käsissä.

Selvimmin tähän suuntaan johdattelee Laura Vainikan (s. 1979) Amatöörin observatorio -installaatio. Kun amatööri ryhtyy tähtitieteilijäksi, syntyy mustaa pintaa, nokeentunutta lasia tai pelkkiä sirpaleita.

Observatoriosta löytyvät myös kiikarit, joilla näkee vain omat silmänsä. Teoksen nimi on osuvasti Optimismi I (Kaukainen): omaan napaansa tuijottajalla on hyvä syy optimismiin. Samalla voi kuvitella katsovansa kauas.

Viereisessä huoneessa Jaakko Kahilaniemen (s. 1989) valokuvat maalailevat luonnon tuhoa. Manipuloiduista maisemista tulee mieleen orimattilalainen Ilkka Halso, sillä myös Halson rakennetuissa kuvissa luonto ja edistysusko ovat usein törmäyskurssilla. Kahilaniemen tulokulma on kuitenkin yksiselitteisen tuomitseva.

Näyttelyn tiedotteesta selviää, että Kahilaniemi on perinyt metsää – tai ehkä pikemminkin hakkuuaukeita. Ovathan ne raiskiot lohduttoman näköisiä. Varmemmaksi vakuudeksi taiteilija on merkinnyt kaadetut puut mustavalkoiseen maisemaan punaisella ja antaa ymmärtää, että edelliset sukupolvet ovat tehneet virheen.

Melko jyrkkää kannanottoa taitetaan kuivalla sarkasmilla: jääkuution sisään säilötyt kuusenhavut edustavat tässä luonnon suojelua (Preserving Nature).

Oman vaillinaisuutensa kolmikosta näyttää selviten Jussi Pyky (s. 1985), joka on täyttänyt Kipinästä kaksi huonetta piirroksillaan. Pahaenteisiä kuvia on kymmenittäin, ja ne vaikuttavat luonnosmaisilta – aivan kuin tekijän kärsivällisyys olisi loppunut kesken.

Kuvissa sotaisat rivistöt marssivat toisiaan vastaan, ja Ilmestyskirjan pedot näyttävät päässeen valloilleen. Maisema on lohduton ja paljas, paratiisi ehkä iäksi menetetty.

Avainteoksena näyttäytyy Tanssi, jossa kaksi ihmishahmoa käy ehkä viimeiseen valssiin. Horisontti on verenpunainen, haaskalinnut kerääntyvät jo olkapäille. Tanssijoita se ei näytä kuitenkaan hetkauttavan.

Näyttelyt avoinna 25.8. asti (Kymintie 1)