Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Tuomas Liuksen rujo dekkari ärsyttää ja yllättää

Tuomas Lius seuraa aiemmista kirjoistaan tutun peräkammaridekkarin edesottamuksia. Kuva: Jarkko Kuittinen

Tuomas Lius
Lanka palaa
Like 2019. 621s.

Tuomas Lius on taitava kirjoittaja ja osaa kertoa tarinan. Se tulee selväksi dekkaristin Lanka palaa -uutuutta lukiessa.

Yli 600 sivua hujahtaa vaivattomasti nopeatempoisen ja ajoittain hyvin brutaalin toiminnan sekä quentintarantinomaiseen tapaan usein itsetarkoituksellisen nokkelan sanailun tuoksinassa.

Jo aiemmista kirjoista tuttu päähenkilökaksikko, liperiläinen peräkammaridekkari Marko Pippurinen ja traaginen sankaritar Julia Noussair pudotetaan laskuvarjoilla Kaliningradiin. Alkaa seikkailu, jonka kutsuminen eeppiseksi tuntuu vähättelyltä.

Lius kuvaa todellisuutta monitahoisena paikkana, jossa ihmisiä ei voida jakaa hyviksiin ja pahiksiin.

Mittavan luokan salaliitto juonii tähtäimessään meripihkahuone, jonka Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I lahjoitti vuonna 1716 Venäjän tsaarille Pietari Suurelle. Huone katosi toisessa maailmansodassa ja sen kohtalo on tuntematon. Sen symboliarvo Venäjällä on edelleen suuri.

Liikaakin nokkelaa sanailua

Tuomas Lius jatkaa fiktiolla siitä, mihin faktat jättävät ja kutoo kasaan absurdin rajoja kurkottelevan kertomuksen. Itä-Suomessa asuvalle kirjassa on paljon tuttuja paikkoja, sillä paljon ollaan Karjalassa rajan molemmin puolin. Myös mittava rosoisemman populaarikulttuurin tuntemus välittyy kirjan sivuilta.

Lukijalle tiedoksi saatettakoon, että tämä oli ensimmäinen Lius, jonka luin. Olin joutua ajoittain epätoivon valtaan kirjan alkupuolella. Päähenkilö Pippurisen nokkela sanailu, rasvainen vitsailu ja köykäinen hulttiofilosofointi ei vain lopu.

Mutta sitten kirjailija tempaisee pirullisen tehokkaasti mukaansa rajuotteiseen ja huolellisesti rakennettuun teknotrilleriinsä. Erityinen vahvuus on se, että hän saa ensin karikatyyreilta vaikuttaneisiin henkilöhahmoihinsa koskettavaa syvyyttä. Kirja toimii, olipa lukenut aiempia teoksia tai ei.

Parempaa kuin Remes

Tarinan traagisin vivahde syntyy siitä, että Lius kuvaa todellisuutta monitahoisena paikkana, jossa ihmisiä ei voida jakaa hyviksiin ja pahiksiin. Hänen henkilöhahmonsa tuntuvat silti tekevän niin. Tämä ennustelee brutaalien ja inhottavien tilanteiden vääjäämättömyyttä.

Jos kohta tutkimustyön perusteellisuus ja tietämys synkistä, salaisista asioista ei ole ihan Ilkka Remes -tasolla, kompensoi Lius puutetta sillä, että hän on kirjoittajana huomattavan paljon parempi.

Tämä tuskin oli viimeinen Lius, jonka luen.

Pasi Huttunen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi