Teemu Hiltunen (1924–1997) oli Lahden kaupunginjohtaja ja valtiosihteeri. Mies katsottiin kaliiberiltaan sellaiseksi, että vuonna 2002 hän sai Lahden Kansantalon eteen oman muistomerkkinsä. Ympyriäinen graniittikiekko muistuttaa pystyyn nostettua kolikkoa. Teoksen on suunnitellut professori Matti Koskela.
Skeittaajiin suuret nimet eivät välttämättä tee vaikutusta. He näkevät Paragrafi-muistomerkissä ihanasti kaartuvan, tasaisen pinnan, joka melkein pakottaa kaivamaan rullalaudan esiin.
Tavallisesta talliaisesta saattaa tuntua mahdottomalta, että pari metriä korkean ja hyvin kapean graniittikiekon päällä voisi skeitata. Lahden Museokioskin näyttely kuitenkin todistaa, että tehty se on. Vantte Lindevallin kuratoiman näyttelyn valokuvassa hurjapää on juuri tulossa alas veistoksen päältä laudallaan.
– Luulisin, että joku auttoi hänet sinne veistoksen päälle, Lindevall sanoo.

Lindevall on itsekin skeittari. Nykyisin hän asuu Tampereella, mutta 2000-luvun alkuvuosina mies kolusi läpi lähes kaikki Lahden keskustan mahdolliset ja mahdottomat skeittiympäristöt. Harrastuksen suola ovat varsinkin ne mahdottomiksi arvioidut paikat.
– Skeittari näkee koko kaupungin kuin isona hiekkalaatikkona. Urbaani tila otetaan haltuun uudella tavalla, Lindevall luonnehtii.
Rullalautailu sai alkunsa 1950-luvulla Kaliforniassa. Joukko surfareita kaipasi tekemistä tuulettomille päiville, jolloin aallot eivät nousseet.
Suomessa keliolosuhteet eivät varsinaisesti suosi skeittausta. Laji nousi kuitenkin nuorison suosioon 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Sittemmin buumi on taittunut.
– Ajat muuttuvat, ja nuoriso keksii itselleen muita virikkeitä. Maailmalla laji voi kuitenkin yhä hyvin. Skeittaushan on esimerkiksi Tokion olympialaisissa näytöslajina 2020, Lindevall muistuttaa.

Lähes niin kauan kuin skeittareita on ollut, heitä on myös vainottu. Kaupunginisät ovat rakentaneet Suomessakin skeittipuistoja ja ramppeja, jotta lautailijat pysyisivät poissa lastauslaitureilta, aukioilta ja arvokkaiden ihmisten muistomerkeiltä.
Pieni anarkismi on kuitenkin olennainen osa lajia.
– Puistoissa harjoitellaan temppuja, joita sitten toteutetaan kaupungilla. Tositilanteessa saat ehkä vain muutaman yrityksen, ennen kuin vartijat tulevat häätämään pois, Lindevall havainnollistaa.
Tyyli on skeittarille puoli ruokaa, samoin onnistumisten fiilistely jälkeenpäin. Siksi lautailijat toimivat usein ryhmässä: yksi kuvaa, muut skeittaavat.
– Vatsan pohjassa kihelmöi aika mukavasti, kun saa pitkään harjoitellun tempun menemään, Lindevall kuvailee.
Mahdollisuuksia-skeittivalokuvanäyttely Lahden Museokioskissa 1.9. asti.
Juttua muokattu 10.8. kello 16.16. Korjattu tieto siitä, että Paragrafi-muistomerkki muistuttaa pystyyn nostettua kolikkoa, ei lappeellaan olevaa.