Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Urkuviikon latinalaisilta lämmitti kuulijaa kuin värikäs tilkkutäkki

Martin Alvarado teki paikoin enkelimäisen vaikutelman Órgano Latino -konsertin voimahahmona. Kuva: Rosana Donati

Lahden Urkuviikko

Órgano Latino

Sibeliustalo 8.8.

Torstaina koettiin varmasti eräs Lahden Urkuviikon koko historian erityislaatuisimmista tapahtumista, kun Sibeliustalolla esitettiin Órgano Latino -konsertti. Ohjelmaltaan se oli varsin monipuolinen: aluksi nuori urkuvirtuoosi Jimi Järvinen soitti rivakan tulkinnan Unto Monosen Satumaasta.

Sen jälkeen lavalle saapui yksinään kitaransa kanssa modernin tangon tähtitenori Martin Alvarado, joka lauloi suorastaan enkelimäisesti Alfonsina y el Mar -kappaleen. Se kertoo argentiinalaisen runoilijan Alfonsina Stornin traagisesta hukuttautumisesta.

Sisältöä riitti

Alvaradon jälkeen estradille nousi kuusihenkinen orkesteri ja samankokoinen tanssiryhmä esittämään meksikolaista kansantanssia, jonka jälkeen kuultiin kuoron ja solistien kera Vicente Bianchin Misa a la chilena, eli Chileläinen messu.

Väliajalla festivaalin johtaja Pauli Pietiläinen haastatteli itse presidentti Tarja Halosta ja Pentti Arajärveä. Väliajan jälkeen nähtiin lisää eteläamerikkalaisia kansantansseja, muisteltiin Carlos Gardelia ja Astor Piazzollaa, kuultiin lisää urkuja ja vielä toinenkin messu, Ariel Ramírezin kuuluisa Misa criolla. Sisältöä ja eri elementtejä riitti siis runsaasti, ja tunnelma oli välillä tilkkutäkkimäinen kaikessa monipuolisuudessaan.

Muutaman teoksen aikana lavalla oli pientä haparointiakin, mutta Sanna Mansikkaniemi johti kokonaisuuden hienosti loppuun ja sai festivaalikuoron soimaan uljaasti.

Misa criollaan oli sisällytetty soolot konserttia keinuvasti säestäneelle Kave Ensemblelle, jossa erityisesti kontrabasisti Saija Hostikka ja João Lopes tekivät upeaa työtä.

Suomi ei häpeä tangomaana

Tango eri muodoissaan soi konsertissa eläväisesti soljuen, ei jähmeän militantisti kuten Suomessa usein käy. Hienoja tangoja täälläkin on toki kirjoitettu. Kun Martin Alvarado esitti Toivo Kärjen Liljankukan, kuulosti laulu todella hienolta. Sävellys ei joutunut millään tavoin häpeämään argentiinalaisten teosten joukossa.

Alvaradon ohella konsertin toinen voimahahmo oli urkuri Jimi Järvinen, jonka soitosta välittyi vuorotellen huumoria, aggressiota, jazzia ja hänen itsensä säveltämässä Tango Fantasiassa jopa eräänlaista psykedeliaakin.

Ohjelmalehtisessä ei kerrottu teoksista juuri mitään, mutta ohjelman punainen lanka tuntui olevan yhtäläisyyksissä ja eroissa: eteläamerikkalaiset messut voivat olla iloisia ja sisältää tanssia, luterilainen messu on usein harmaa ja vakava.

Myös tangot ympäri maailman eroavat toisistaan painotusten, fraseerauksen ja askeleiden kautta, mutta tangon kuvaamat kaipuu, kaiho ja rakkaus ovat kaikkialla samaa. Siksi tango on universaalia.

Petri Poutiainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi