Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Urkuviikon sukellus varhaisbarokkiin kärsi epätarkkuuksista

Babette Mondry toi keskiviikon konserttiin eloa Buxtehudella. Kuva: Mirja Hussain

Lahden Urkuviikko

Musica Poetica

Sabine Kaipainen, mezzosopraano

Tuomas Kaipainen, puhaltimet

Babette Mondry, urut

Mukkulan kirkko 7.8.

Barokista tulevat usein ensimmäisinä mieleen Bach, Vivaldi ja Händel, vaikka he itse asiassa edustivat aikakauden myöhäistä laitaa. Kun barokiksi kutsuttu tyylisuunta irtaantui renessanssista, se erottautui vanhasta räiskyvällä tunneilmaisulla ja mielikuvituksen logiikalla etenevillä kappaleilla.

Lahden Urkuviikolla kuultiin nyt barokkia ja ilahduttavasti juuri varhaisempaa, 1600-luvun antia. Claudio Monteverdi oli uuden tyylin suuria esitaistelijoita, Dietrich Buxtehude puolestaan vaali erityistä pohjoissaksalaista tyyliä, joka oli Bachinkin maaperä. Lisäksi kuultiin musiikkia muun muassa sokealta nokkahuiluvirtuoosilta van Eyckiltä ja Monteverdin varjoon jääneeltä Alessandro Grandilta.

Yhteispeli kangerteli

Sveitsissä Thunin kaupungissa vaikuttavat Sabine ja Tuomas Kaipainen saivat konsertissa seurakseen urkuri Babette Mondryn.

Mukkulan kirkossa on hienot renessanssityyliset urut, joiden napakalle, pehmeän puumaiselle soinnille oikeanlaisen makuparin muodostivat Tuomas Kaipaisen soittamat barokkioboe, nokkahuilu ja dulcian – römeä-ääninen fagotin esi-isä.

Musisoinnin taso ei kylläkään vastannut odotuksia. Molemmilla Kaipaisilla oli taipumus yhtenään hidastaa tempoja, jolloin musiikin räväkkyys ei päässyt lentoon.

Yhteispeli oli kangertelevaa, tarkkuutta olisi tarvittu paljon lisää, että musiikin sävyt olisivat päässeet oikeuksiinsa. Onneksi Babette Mondryn lennokkaasti taituroimat Buxtehuden soolokappaleet toivat vauhtia ohjelmaan.

Sävelpuhtaudessa ongelmia

Tuomas Kaipainen soitti kaikkia instrumenttejaan leveällä soinnilla, jota käsitteli irtonaisesti pätkien. Tällainen retorinen ilmaisu kuuluu barokkiin, mutta jatkuva pilkkominen oli omiaan jähmettämään kappaleita. Etenkin oboeta hän soitti niin muhkealla soinnilla, että olisi ollut ilo kuulla linjassa lisää elävyyttä.

Sabine Kaipainen lauloi hengellisiä kantaatteja ilmeikkäästi tekstiä korostaen. Voimakas tunneilmaisu ja sanoilla maalailu on varhaisemman barokkityylin ytimessä, mutta nyt sävelpuhtaudessa ja ylipäätään oikeissa säveltasoissa oli niin paljon ongelmia, etteivät esimerkiksi Monteverdin villit harmoniavaihdokset tulleet lainkaan esiin.

Ohjelma itsessään ei jättänyt kylmäksi: ilon ja ylistyksen sävyt hallitsivat, ja Monteverdin Madonnan valitus, ristin juurella itkevän Marian surunpurkaus, oli hieno vastakohta konsertin päättäneelle Buxtehuden riemukkaalle kantaatille.

Auli Särkiö-Pitkänen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi