Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Ooppera-arvio: Kylmyys oli Lepakon uhka, mutta Volksoperin yleisö ei vaipunut kuitenkaan horrostilaan

Prinssi Orlofskyn hovissa päädytään ajoittain kuuluisaan pönöttämiseen lavalla. Kuva: Sonja Eiramo

Volksoper Wien
Johann Strauss: Lepakko
Olavinlinnassa 30.7.

Olavinlinnassa oli tiistai-iltana niin kylmä, että jokainen järkevä lepakko harkitsisi jo esihorrostilaa. Wienin Volksoper piti kuitenkin tiukasti pintansa olosuhteista huolimatta ja sai teoksen elämään.

Etenkin ensimmäinen näytös operetista Lepakko lensi kuin siivillä, wieniläisvalssin rytmiikat olivat eloisasti kohdallaan.

Suurin osa yleisöstä pysyi sinnikkäästi paikoillaan teoksen loppuun saakka. Sinänsä voi pitää perusteltuna myös kesken pois lähtemistä – esiintyjille oopperajuhlat pystyy tarjoamaan lämmittimiä ja apua, mutta yleisö saa tulla toimeen omilla toppavarusteillaan, jos ne on tajunnut mukaan ottaa. Lämpötila lie ollut jossain kuuden–kahdeksan asteen välimaastossa.

Toinen näytös jämähtää

Näissä olosuhteissa operetin teema hulvattoman elämästä nauttimisen ylistyksestä ei ollut helppoa välittää yleisölle. Kapellimestari Alfred Eschwé piti orkesterin eloisassa sykkeessä, ja joka Straussin tanssirytmiikoista nauttii, lämpeni varmasti tälle esitykselle.

Väliajan jälkeen operetissa siirryttiin venäläisen ruhtinaan prinssi Orlofskyn juhliin, jonka ohjelmallisia numeroita seuratessaan jäi miettimään, kuinka operetti elää omaa elämäänsä – harvoin modernisoituna, kaikkea syvällisyyttä kaihtaen.

Volksoperin produktion hahmot ovat karrikoidun wieniläisiä ja helposti voisi tukeutua kliseeseen ”wieniläiset osaavat operettinsa”.

Toki osaavat, mutta ohjauksellisesti tätä päiväperhoelämää olisi voinut ehkä himpun verran syventääkin.

Toinen näytös jämähtää ohjelmallisten numeroiden toinen toisensa perään esittelemiseen. Volksoperin kuoro nosteli samppanjalaseja lavan juhlahumun sykkeessä, ja musiikilliseen ilmaisuun pääsi hiipimään epätarkkuutta, joka ei aina ihan vakuuttanut asiaankuuluvuudellaan.

Onnistunut dagen efter

Kun juhlat ovat ohi, on aika huvitella dagen efter-ilmiöllä.

Toisen näytöksen hulinan jälkeen tilan ottaa ja teoksen loppuun saakka pelastaa Volksoperin johtaja Robert Meyerin esittämä vanginvartija Frosch, joka toilailee ympäriinsä humalassa. Meyer onnistuu herättämään kylmän hyydyttämän yleisön huikealla komiikan osaamisellaan, saksankieliset sutkaukset purevat, elekieli on toimivaa.

Näyttävistä joukkokohtauksista huolimatta Volksoperin Lepakon vahvuus on lopulta henkilökomiikassa ja päähenkilöiden keskinäisissä kohtaamisissa.

Koko solistikunta suoriutuu osuuksistaan hienosti, lavaesiintyminen on kaikessa operettiin kuuluvassa liioittelussaan uskottavaa ja laulutkin singahtavat ilmoille oikein nautittavasti.

Jussi Mattila

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi