Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Sisälle siirtynyt Heinäsuon kesäteatteri juhlii vaatimattomasti

Juuso Torvinen (vas.), Terhi Veirto, Helena Tuominen, Tuukka Salmi, Raimo Hauta-aho, Ville Arola ja Carita Wikman keittävät teetä Heinäsuolla. Kuva: Mervi Valtanen

Heinäsuon kesäteatteri
Teetä vaikka väkisin
Esitys Hollolan Suojapirtillä (Heinäsuontie 378) 25.7.

Heinäsuon kesäteatteri viettää 40-vuotisjuhliaan vaatimattomissa oloissa. Viime vuosina Pyhäniemen kartanon prameissa puitteissa esiintynyt näytelmäpiiri on siirtynyt Heinäsuon Suojapirtille. Harrastajaporukan kesänäytökset alkoivat täältä 1979.

Koruton seurantalo on sadesäällä varmasti nimensä veroinen eikä helteelläkään mikään mahdoton. Ulkoesitysten taikaa siitä ei kuitenkaan irtoa, vaikka väliaikatarjoilu onkin sijoitettu pihamaalle telttakatokseen.

Kaoottinen teatteriseurue

Jonkinlaiselta hätäratkaisulta maistuu myös juhlakesän näytöskappale. Teetä vaikka väkisin on meillä jokseenkin tuntemattomien ranskalaisten kirjoittama hupailu kreisikomedian ja farssin välimaastosta.

Käsiohjelman mukaan näytelmä on voittanut Molière-palkinnon 2011. Hieno titteli ei tarkoita sitä, että esitys tarjoaisi katsojalle turhanpäiväisyyksiä ylevämpiä ajatuskulkuja. Pikemminkin kyseessä on ennätyksellisen ohut teksti.

Esitys kuvaa tunarimaisen harrastajateatterin näytelmän valmistumista. Tarinaa tai hahmoja ei pohjusteta lainkaan vaan katsoja heitetään suoraan keskelle asiaa.

Ensin seurataan kaoottisia harjoituksia, sitten vielä kaoottisempaa ensi-iltaa. Huonostihan siinä tietysti käy, sillä seurue on täynnä pikkusieluja ja päsmäreitä.

Huonosti näytteleminen on taitolaji

Kirjoittajien tarkoituksena lienee ollut päästä kiinni teatterin arkkityyppeihin ja pilkata ranskalaista teatteritraditiota. Huonosti näyttelemisen esittämisessä on kuitenkin sellainen jännä koukku, että vaikka huonosti esiintyisi melko hyvinkin, se tahtoo olla yleensä sittenkin vain huonosti näyttelemistä ja sellaisenaan vaivaannuttavaa.

Ajoittain näytelmä on kuitenkin aidosti viihdyttävä, kun huumori heilahtaa tarpeeksi absurdiksi. Huomasin hekottelevani Raimo Hauta-ahon ja Helena Tuomisen esittämien salarakastajien törmäilyistä, joissa on toisinaan Monty Python -tyyppistä, peruukit pudottavaa vetovoimaa.

Mervi Valtasen ohjauksen tempo ei kuitenkaan aivan riitä kärjistämään kokonaisuutta kunnon hulabalooksi. Omat rajoitteensa asettaa tietysti jo koulun juhlasalia muistuttava näyttämö.

Tiukalla fokuksella kirjoitettu teksti nojaa turhan vahvasti puhtaaseen tilannekomiikkaan. Sen toisteisuus alkaa puuduttaa, sillä oikeastaan näytelmä varioi vain yhtä perusvitsiä eli näyttelijöiden törmäilyä toteutuksen yksityiskohdissa. Suureksi mysteeriksi jää esimerkiksi se, keitä nämä näyttelijähahmot oikeastaan ovat.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi