Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Claes Andersson treenasi vielä pari viikkoa sitten loppukesän keikkoja varten – edesmenneen kulttuurivaikuttajan uusin romaani julkaistaan syyskuussa

Claes Andersson kirjoitti muun muassa runokokoelmia, romaaneja ja näytelmiä. Hän tuli tunnetuksi myös psykiatrina, poliitikkona ja muusikkona. LEHTIKUVA / Markku Ulander

Kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Claes Anderssonin kuolema liikuttaa lukuisia ihmisiä niin kulttuurin, politiikan kuin urheilunkin piireissä. Andersson kirjoitti runokokoelmia, romaaneja ja näytelmiä. Hänelle myönnettiin kuusi kertaa taiteen valtionpalkinto, ja hän tuli tunnetuksi myös psykiatrina, poliitikkona ja jazzpianistina.

Omaisten mukaan 82-vuotias Andersson kuoli keskiviikkona Helsingissä Meilahden sairaalan teho-osastolla pitkäaikaissairauksien komplikaatioihin.

Hän oli loppuun asti aktiivinen kirjailija ja muusikko, joka kiersi soittamassa pianoa, milloin oman jazztrionsa kanssa, milloin laulajan kanssa.

– Soittaminen on aina ollut levon ja nautinnon paikka minulle, Andersson sanoi STT:n 80-vuotishaastattelussa kaksi vuotta sitten.

Anderssonilla olisi ollut tulossa lähes kymmenen keikkaa tulevina kuukausina yhdessä Julia Korkmanin kanssa. Vielä pari viikkoa sitten duo treenasi muutaman tunnin yhdessä. Andersson soitti pianoa, Korkman lauloi.

– Puhuimme puhelimessa samana päivänä, kun hän hakeutui sairaalaan. Hän oli hyvällä tuulella, juteltiin ja naurettiin. Hän totesi, että harmi vaan, että on näitä kremppoja. Jos ne eivät olisi tiellä, hän tekisi vaikka mitä, oikeuspsykologinakin tunnettu Korkman kertoo STT:lle.

Andersson esiintyi kesällä myös helsinkiläisessä jazzravintola Storyvillessä Reiska Laineen ja Pentti Mutikaisen kanssa, niin kuin ovat esiintyneet ties kuinka monta vuotta.

– Hän välillä laski leikkiä, että oli ollut naimisissa heidän kanssaan yli 40 vuotta, Korkman sanoo.

"Ikinä ei ollut tylsää"

Korkman luonnehtii Anderssonia renessanssi-ihmiseksi – yhdeksi niistä harvoista. He tutustuivat yhteisen ystävän hautajaisissa, joihin kumpaakin oli pyydetty esiintymään. Leski pyysi heitä soittamaan yhdessä, ja siitä se lähti.

– Tuntui heti, että tämä on hyvin luontevaa. Ensin tuli pyyntöjä privaattikeikoille, sitten muitakin.

Sen jälkeen konsertit ovat olleet loppuunmyytyjä.

– Hän oli niin kovin pidetty ja rakastettu ihminen. Yhteisessä musisoinnissamme ihmisiä ovat liikuttaneet hänen runonsa, jotka käsittelevät vaikeita aiheita, mutta hyvin tunnistettavalla tavalla.

Korkmanin mukaan duon levyn nimikkokappale Kvar i mig oli Anderssonille yritys sovintoon isänsä kanssa.

– Heillä oli hankala suhde, kun Clasu oli nuori. Isä oli ollut sodassa, ja pojasta tuli vasemmistopasifisti. Suhteet olivat etäiset ja viileät, kunnes he myöhemmin elämässään lähentyivät.

Anderssonin uusin romaani julkaistaan syyskuussa, ja uusi runokokoelmakin oli Korkmanin mukaan miltei valmis.

– Ikinä ei ollut tylsää hänen seurassaan. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan ihan mistä vaan. Hän oli elämää nähnyt, viisas ja avomielinen ihminen.

WSOY :n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantaja Anna-Riikka Carlson sanoo, että syyskuussa ilmestyvä romaani on jatkoa Anderssonin omakohtaisten Oton elämä -romaanien sarjalle.

– Iso osa suomalaisista suree varmasti yhteisesti häntä. Ihanaa, että on yksi sellainen ihminen, joka yhdistää. Hän oli hieno mies, Carlson luonnehtii.

Ajatus oli kirkas, vaikka keho väsyi

Anderssonin ajatus oli kirkas, vaikka keho väsyi. Viime maaliskuussa hän sanoi Voima-lehden haastattelussa olleensa kaksi kertaa niin lähellä kuolemaa, että hänen oma suhtautumisensa oli muuttunut arkisemmaksi.

– Elettyäni elämän, jossa minulla on ollut ilo ja onni olla mukana niin monessa, rakkaudessa ja ystävyydessä, intohimoissa ja haluissa ja tulevaisuuden uskossa, taisteluissa ja vastarinnassa, jossa olen kohdannut niin paljon todellisuutta, niin monia ihania ja huikeita ihmisiä ja kohtaloita, monia maita, kieliä, kulttuureita, elinpiirejä ja ystävyyksiä, voinko olla muuta kuin iloinen ja kiitollinen? Juuri siitä minä nykyisin kovin usein tunnen – kiitollisuutta, hän sanoi Voima-lehden haastattelussa.

Andersson kertoi julkisuudessa rohkeasti esimerkiksi sydänvaivoistaan.

– Täytyy elää sovussa raihnaisuuden kanssa. Ei sovi valittaa niin kauan kun joka aamu herää ja pystyy toimimaan, kirjoittamaan, soittamaan, tapaamaan ystäviä, lapsia ja lastenlapsia. Kyllä minä olen yllättynyt, että olen näin vanhaksi elänyt, hän sanoi STT:lle kaksi vuotta sitten.

"Vila i frid Claes"

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki reagoi ystävänsä kuolemaan Twitterissä.

– Minulla ei ole koskaan ollut varsinaisesti poliittista esikuvaa. Jos jonkun nimeän, olisi hän Suomesta Claes Andersson. Sain olla hetken yhtä aikaa eduskunnassa Clasun kanssa. Clasu oli aina valmis auttamaan ja tukemaan, myös jäätyään pois päivänpolitiikasta. Vila i frid Claes (Lepää rauhassa, Claes), Arhinmäki tviittasi.

Nuorena miehenä Andersson pelasi jalkapalloa yhtä intohimoisesti kuin kävi pianotunneilla. Hän eteni HIFK:n edustusjoukkueeseen, jonka puolustajasta, ohjaaja Åke Lindmanista tuli Anderssonille idoli ja varaisä.

Urheilussakin hän oli monipuolinen. Hänellä oli muun muassa hopeamitali sulkapallon Suomen mestaruuskilpailuista vuodelta 1956, kertoo Kansallisbiografia.

Andersson oli yksi vasemmistoliiton perustajista, ja hän toimi puolueen puheenjohtajana kahdeksan vuoden ajan. Se ei ollut helppoa aikaa. Kommunistiseen puolueeseen Andersson ei koskaan kuulunut. Hän nautti arvostusta yli puoluerajojen.

Hän oli myös kulttuuriministeri Paavo Lipposen hallituksessa. Ministerinäkin hän saattoi päättää tilaisuuksien avaus- ja päätöspuheenvuoronsa musiikkiesitykseen.

Runoissaan Andersson ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin vaikeuksissa elävän, pienen ihmisen puolesta. Raja politiikan ja runouden välillä häilyy usein hänen tuotannossaan, jossa usein on myös ironinen häivähdys.

Hänen runojaan on käännetty ruotsista suomen lisäksi useille eurooppalaisille kielille.

Sattumalta politiikkaan

Ura politiikassa käynnistyi sattumalta. Tuttu professori Lars D. Eriksson houkutteli Anderssonin SKDL:n ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin 1987 ja vakuutti, ettei vaaraa valituksi tulemisesta ollut.

Eriksson oli väärässä. Anderssonista tuli kansanedustaja ja 1990 perustetun vasemmistoliiton ensimmäinen puheenjohtaja.

– Politiikka on kuin sotaa, koska siinä koko ajan taistellaan näkemysten esille pääsemisestä ja toteuttamisesta ja siitä, kuka valitaan mihinkin tehtävään. Minua pidettiin sinisilmäisenä, mutta ajattelin että se joka puijaa, häviää pitkällä aikavälillä, hän sanoi STT:lle 80-vuotishaastattelussaan.

Kansallisbiografian mukaan Andersson luotsasi puolueensa myös kannattamaan liittymistä Euroopan unioniin, vaikka suhtautuikin epäilevästi läntiseen yhteistyöhön. Hänestä oli parasta mennä mukaan ottamaan osaa päätöksentekoon, koska unioni joka tapauksessa vaikuttaa ratkaisevasti maanosamme kehitykseen.

---

Korjattu nimi klo 15.11: Pentti Mutikainen, ei Matikainen.

STT
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi