Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kirjailija Terhi Rannela kirjoitti romaanin suomalaisista sotaa vastustavista vastarintajoukoista – "Olisi korkea aika tarkastella heitä osana eurooppalaista liikettä"

Euroopassa sota ei ole painunut imperfektiin, toteaa kirjailija Terhi Rannila.

Terhi Rannela on perehtynyt viime aikoina historiaiheisiin. Kuva: Laura Vesa

Kun hyvä aihe hiipii vierelle, iskee tajuntaan tai tulee tykö, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa, sanoo kirjailija Terhi Rannela. Se, kuinka paljon aihealueesta on kirjoitettu ei työskentelymotivaation kannalta ole oleellista.

Suomalaisen romaanitaiteenkin eräs kestoaihe, jatkosota, on myös Rannelan uusimman romaanin Kiivaiden historiallinen kehys. Teoksen näkökulma Suomea ja suomalaisuutta edelleenkin määrittelevään historialliseen ajanjaksoon on poikkeuksellinen.

Vastarintajoukot Tampereella

Kiivaat kuvaa noin 16-vuotiaiden nuorten naisten ja miesten Suomen sotaa vastustavaa tulisieluista tamperelaista vastarintajoukkoa, jonka toimintaperiaatteisiin kuuluu agitaation ohella myös sabotaasi. Rinnalla kulkee tarina rakkaudesta, aikuiseksi varttumisesta ja ideologisesta kamppailusta. Romaani perustuu tositapahtumiin, mutta henkilöt ovat sepitteellisiä.

– Tampereella tarinat jatkosodanaikaisista vastarintajoukoista ovat hyvin vielä vanhemman sukupolven muistissa, mutta minun ikäpolveni ei ehkä laajasti ilmiöstä tiedä, Tampereella asuva kirjailija sanoo.

Leimana "ryssän vakooja"

Vuosikymmenten kuluessa näkökulmat muuttuvat, vaihtuvat ja paljastavat piiloon jäänyttä. Jokainen aikakausi katsoo menneeseen omasta ajastaan käsin, ja historia saa uusia muotoja.

– Luulen, että vielä 1970-luvulla romaania punaisesta vastarintajoukosta ei olisi voitu kirjoittaa ainakaan niin, että päähenkilöiksi nostetaan kaksi teini-ikäistä tyttöä. Lisäksi punainen sotien aikainen vastarinta on Suomessa nähty pitkälti negatiivisessa valossa. Nämä ihmiset on leimattu ”ryssän vakoojiksi” ja naiset ”ryssän huoriksi”.

Rannela ajatteleekin, että vastarintaan ryhtyneitä olisi korkea aika tarkastella osana laajempaa, silloista eurooppalaista sotien vastaista liikettä.

– Eivät nuoret varmaankaan tuolloin ajatelleet kuuluvansa suurempaan liikkeeseen, mutta me voimme tästä ajasta käsin perustellusti tarkastella asiaa näin.

– Juttelin Kiivaiden viimeistelyvaiheen kynnyksellä puolalaisen kääntäjän kanssa romaanistani ja sen aiheesta. Hän oli täysin hämmentynyt siitä, että Suomessa on ylipäänsä ollut vastarintaa.

Hämmentävää se voi olla myös monelle suomalaiselle. Sotien historiaa kirjoitetaan usein voittajien kynillä.

Suomalaisten SS-miesten sotarikokset yhä tabu

Suomalaisessa historiakirjoituksessa onkin Rannelan mukaan edelleen ”hämäriä, sokeita pisteitä”, joista puhuminen koetaan kiusallisena. Yksi niistä on jatkosodanaikainen yhteistyö Saksan kanssa.

– Se on tosiasia, mutta edelleenkin osittain vaiettu. Kun tällaisia asioita nostetaan esiin, meillä vaivaannutaan ja tupataan ehkä ajattelemaan, että eikö tästä asiasta ole jo kirjoitettu ja puhuttu tarpeeksi. Esimerkiksi suomalaisten SS-miesten mahdolliset sotarikokset tuntuvat olevan voimakkaita tunteita herättävä tabu.

Euroopassa sota ei ole painunut imperfektiin

Toisenlaisiakin kokemuksia historian muistamisesta löytyy. Terhi Rannela on viimeistellyt Kiivaat-romaaniaan Hollannissa, Eindhovenin kaupungissa, jossa hän asui kolme kuukautta kuluneena keväänä. Edellistä romaaniaan Frauta varten hän vieraili tiiviisti Saksassa ja Tšekin tasavallassa tehden taustatutkimusta.

Toisen maailmansodan kauhut ovat näissä maissa läsnä ”preesensinä”, kirjailija kuvailee.

Sotaa ei verhota harsohunnuin, kansakunnan muisti ei puhu imperfektissä. Pommitukset, juutalaisvainot ja menetykset ovat edelleenkin osa arkista todellisuutta: kaduilla, puistoissa, patsaissa, muistomerkeissä, niille jätetyissä kukkasissa, kokemuksissa ja tarinoissa.

– Minun ikäiseni ihmiset suhtautuvat sodan jättämiin jälkiin hiukan toisin kuin Suomessa. Saksalaiset ystäväni sanoivat jopa, että oli ihan oikein, että meitä pommitettiin niin rajusti.

Esimerkiksi Hollannissa muistot ovat edelleen kipeitä ja koskettavat kaikkia, olihan maa miehitettynä viisi vuotta.

Aika ulkomailla vaikutti

Hollannissa vietetty aika laajensi kirjailijan omaa suhdetta Kiivaat-romaanin kuvaamaan maailmaan.

– Asuimme Anne Frankin puiston vieressä. Kun on kulkenut samoja katuja kuin keskitysleireille matkanneet juutalaiset, nähnyt pommien jälkiä keskellä kaupunkia ja sitten kirjoittaa Suomeen sijoittuvaa romaania fasismia vastaan taistelevista nuorista naisista, oman romaanin alkaa nähdä eräänlaisessa ristivalotuksessa. Että tämä kaikki on tapahtunut täällä Euroopassa samaan aikaan romaanissa kuvattujen tapahtumien kanssa.

Sanna Jääskeläinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi