Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Erikoistapaus

Pikkupojan haaveesta syntyi kokonainen museo – Suomen Harmonikkamuseoon Sysmään mahtuu monta tarinaa

Suomen Harmonikkamuseo perustuu Tauno Ylösen yksityiskokoelmaan, johon kuuluu muun muassa Vili Vesterisen viimeinen soitin.

Tauno Ylönen on Suomen Harmonikkamuseon sielu ja sydän, jolta löytyy tarina soittimesta kuin soittimesta. Kuva: Mirja Hussain

Sysmäläinen Tauno Ylönen arvelee, että jos olisi saanut lapsena tahtonsa läpi ja harmonikan jo 10-vuotiaana, Suomen Harmonikkamuseota ei olisi.

– En usko, että olisi. Sain ensimmäisen harmonikkani vasta 30-vuotiaana vuonna 1966, kiinnostus ehti kasvaa.

Totisesti, sillä kiinnostus on poikinut mittavan kokoelman, yli 200 erilaista harmonikkaa. Niistä valtaosa on esillä sympaattisessa museossa, joka sijaitsee Sysmässä Ylösen kodin alakerrassa.

Palataanpa hetkeksi Ylösen lapsuuteen. Tuolloin Pieksämäellä asunut Ylönen kuuli harmonikansoittoa ensimmäisen kerran 10-vuotiaana ja ajatteli, että "tuollaisen pelin minä haluan".

– Soittaja kävi silloin tällöin kylällä, ja me pikkupojat menimme aina kuuntelemaan harmonikkamusiikkia.

Oma soitin jäi tuolloin haaveeksi.

– Raha oli tiukalla siihen aikaan. Meillä oli maatila, ja kaikki raha meni kiertoon.

Saksalainen Horch-merkkinen soitin. Kuva: Mirja Hussain

Kolmekymppisenä pitkäaikainen haave vihdoin toteutui. Tauno Ylösellä oli käsissään ensimmäinen soittimensa, italialainen Sonetto-merkkinen, neljärivinen harmonikka ruotsalaisella järjestelmällä. Enää piti oppia soittamaan.

Niskamäen tanssitalolla vuonna 1967 Ylönen tapasi harmonikkataituri Veikko Ahvenaisen ja kysyi, mistä löytäisi soitonopettajan. Sopiva löytyi Lahdesta, Esko Könönen, jota Tauno Ylönen muistaa monessa lauseenkäänteessä lämmöllä.

Suomessa on toiminut useita harmonikanvalmistajia, Lahdessakin kolme. Kuva: Mirja Hussain

Sekatyömieheksi itseään tituleeraava Tauno Ylönen on tehnyt ikänsä erilaisia töitä, 15-kesäisenä hän jo muun muassa sahasi tukkeja justeerilla. Viimeisin työ oli auton ratissa.

– Ostin auton ja aloin ajaa taksia vuonna 1965 ja ajoin vuoden 1999 kesäkuun viimeiseen päivään asti.

Kaiken lomassa Ylönen on ehtinyt kerätä erilaisia harmonikkoja, joita kävijät saavat ihailla museossa.

– Saa nähdä, mihin nämä minun jälkeeni sijoitetaan. Täällä jatkajaa museolle ei ole löytynyt, hän pohtii.

Ylönen nappaa hyllyltä Lumikki-merkkisen harmonikan ja alkaa soittaa.

– Soittimella on kohta sata vuotta ikää, mutta se soi vielä. Nämä olivat saksalaisia soittimia, joille haluttiin antaa suomalainen nimi, niin ne alkoivat myydä Suomessa paremmin.

Suunnilleen satavuotias Lumikki soi edelleen. Kuva: Mirja Hussain
Yksityiskohta lusikkabassoharmonikasta. Kuva: Mirja Hussain

Harmonikkamuseossa on toinen toistaan kauniimpia ja koristeellisempia soittimia, joista monella on myös tarina.

Esillä on saksalaisen ravintoloitsijan lahjoittama harmonikka, jonka ravintoloitsija oli saanut eräältä muusikolta suureksi paisuneen tuoppipiikin korvaukseksi. Vitriinissä on myös Vili Vesterisen viimeinen harmonikka ja kolarissa kuolleen tangokuningas Sauli Lehtosen Firotti-harmonikka.

– Tässä on soitin, jonka ostaja ja myyjä ovat täyskaimoja. Meillä oli sama nimi, sama ammatti ja sama harrastus, Tauno Ylönen naurahtaa ja näyttää harmonikkaa, jonka esittelytekstissä lukee "v. 1969 myi autoilija T.K. Ylönen Mikkelistä, osti autoilija T. K. Ylönen Sysmästä".

Soittimissa on niin tehdasvalmisteisia kuin soittajien itsensä kokoamia taidonnäytteitä. Materiaalienkin suhteen on oltu luovia.

– Tämän soittimen on tehnyt Armas Aadolf Suni. Koneisto on tehty pellistä ja polkupyörän pinnoista.

Suomen Harmonikkamuseo, Uotintie 4, Sysmä. Kesän aukioloajat elokuun loppuun asti ke 31 31 –pe kello 10–17 ja la kello 10–14. Muina aikoina sopimuksen mukaan.

Harmonikat ovat soitinrakentamisen taidonnäytteitä. Kuva: Mirja Hussain
Tauno Ylönen toivoi Kouvolan tehtaalla valmistettavaan Casottoon vuorikristalleilla merkityt bassorekisterit. "Tämä oli ensimmäinen, johon bassorekisterit merkittiin niin, ja se valmistui syntymäpäivänäni vuonna 1982", Ylönen kertoo. Kuva: Mirja Hussain
Esimerkki harmonikan taidokkaista koristeleikkauksista. Kuva: Mirja Hussain
Museossa on myös noin 50 soittimen huuliharppuosasto. Kuva: Mirja Hussain
Museo

Mittava kokoelma

Harmonikkamuseo sai alkunsa Sysmässä vuonna 1993, Suomen Harmonikkamuseoyhdistys oli perustettu edellisenä vuonna. Nykyiseen paikkaansa museo muutti vuonna 2000.

Tauno Ylösen yksityiskokoelmaan perustuvassa museossa on noin 200 erilaista harmonikkaa. Perusnäyttelyssä on esillä 1-5 rivisiä sekä pianoharmonikkoja eri aikakausilta.

Soittimista vanhin on saksalainen lusikkabassoharmonikka vuodelta 1850.

Esillä on myös harmonikka-aiheista esineistöä sekä kuva- ja palkintogalleria. Vuosittain on myös vaihtuva teemanäyttely, jonka aiheena on tänä vuonna Toivo Manninen – mestarisoittaja ja säveltäjä.

Museon yhteyteen liitettiin vuonna 2001 huuliharppuosasto, jossa on noin 50 soitinta.

Milja Kungas
milja.kungas@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi