Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Konserttiarvio: Savonlinnan oopperajuhlilla kuultiin hyvin rakennettu gaalakonsertti

Bulgarialaissopraano Sonya Yoncheva joutui peruuttamaan esiintymisensä terveyssyistä, mutta tilalle saatiin nopeasti paikkaamaan uruguaylainen Maria José Siri. Kuva: Soila Puurtinen

La Scala
Gaalakonsertti
Savonlinnan oopperajuhlilla 18.7.

Se, että La Scala toi Savonlinnan oopperajuhlille tuoreen ensi-iltateoksen osoitti jo hienoa asennetta vierailua kohtaan. Torstain gaalakonserttiin oli lisäksi panostettu sekä solistien että ohjelmiston osalta.

Gaalakonsertteja vaivaa hyvin usein hittiparaatimaisuus. Esitetään maailman tunnetuimpia aarioita ja oopperakohtauksia toinen toisensa perään niin, että yleisö on ähkyssä jo ensimmäisen puoliajan loppupuolella.

La Scala oli valinnut mukavamman tien – toki tunnetulla ohjelmistolla, mutta kuitenkin mielenkiintoisella. Koko ohjelmisto oli Verdiä, mutta esimerkiksi Luisa Miller ja I Lombardi ovat oopperoita, joista harvemmin kuulee musiikkinumeroita.

La Scalan gaalakonsertin solistilista on vaikuttava. Bulgarialaissopraano Sonya Yoncheva joutui peruuttamaan esiintymisensä terveyssyistä, mutta tilalle saatiin nopeasti paikkaamaan uruguaylainen Maria José Siri, joka toki joutui laulamaan hieman nuotin tukemana muutamassa aariassa, mutta silloinkin hyvin irrottautuen nuottitelineen kahleista. Sopraano soi kauniisti ja ehytlinjaisesti, ja konsertista ilman Siriä olisi muodostunut varsin vakavahenkinen tilaisuus.

Terävimmän vaikutuksen lavalla teki tenori Giorgio Berrugi, vahvan musikaalista, osaavaa, eloisaa laulua. Basso Ferruccio Furlanetto, aikamme suurimpia Verdi-bassoja, vakuutti etenkin mainiosti tulkitulla aarialla Come dal ciel precipita oopperasta Macbeth. Solistikaartin kruunasi Leo Nucci, jonka Germontin aariassa Di Provenza il mar il suol oli voimakasta elämänikäisen tulkinnan syvyyttä, ja häivähdys hyvin istuvaa rosoisuutta, dramatiikkaa.

La Scalan loistava tähti ja ydin on hienoista solisteista huolimatta muualla – orkesteri ja kuoro. Sointi on omaa luokkaansa, ja kuoroa olisi mielellään kuullut konsertissa enemmänkin. Itsestään selvää on, että italialaiset päättävät gaalakonserttinsa kuorokohtaukseen Va’ pensiero oopperasta Nabucco, joka rakennettiin rikkeettömän ehyellä ja linjakkaalla tavalla. Silti vielä suuremman vaikutuksen teki Patria oppressa oopperasta Macbeth, jossa pakolaiskuoron syvä tuska ja sorretun kotimaan kohtalo soi käsinkosketeltavan voimakkaana.

Orkesteri soitti värikylläisesti, montusta ylös nousseen oopperaorkesterin tavoin rohkealla dynamiikalla, joka heikompien solistien kanssa olisi johtanut balanssiongelmiin. Kapellimestari Michele Mariotti osoitti jälleen kerran paitsi suuret musiikilliset lahjansa myös upeaa johtamistaitoa siinä, miten hän huomioi orkesteria, kuoroa ja solisteja.

Jussi Mattila
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi