Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Kirja-arvio: Kristian Blombergin runoteoksessa on matemaattista painavuutta

Kristian Blomberg on Poesian perustajajäsen. Kaikessa hiljaisuudessa on hänen neljäs runoteoksensa. Kuva: Olli-Pekka Tennilä

Kristian Blomberg
Kaikessa hiljaisuudessa
Poesia 2019. 133 s.

Kristian Blomberg (s. 1975) on Poesian perustajajäsen ja sen entinen kustannuspäällikkö. Kaikessa hiljaisuudessa on hänen neljäs runoteoksensa. Se alkaa levollisilla maisemakuvilla, jotka muuttuvat teoksen edetessä käsitemäärittelyiksi:

”Maisema on kaikkialla: / muistikuvia ja ajatuksia / joilla ei muuten olisi paikkaa”.

Auringonlasku ja ilta haastavat ajan määreet, mutta mitään ei ole sittenkään menetetty:

”Luonto / kuin toipuisimme yhä uudelleen / muistinmenetyksestä”.

Kuva: Poesia

Näistä lyhyistä tunnelmavälähdyksistä siirrytään sarjalliseen ilmaisuun, jonka avulla tarkastellaan ajattelun mahdollisuuksia ja sen rajoja. Runominä puhuttelee tarkkuuden nimeen vannovaa sinää ja muistuttaa tuhon uhasta:

”Yhä enemmän samankeskisiä ympyröitä, / yhteiset vuosirenkaat kiristyvät yhä lujemmiksi / ja runko, joka kestäisi mitä hyvänsä / paitsi olosuhteet joissa se tuhoutuu.”

Blombergin kieli on matemaattisen täsmällistä ja painokasta, mutta ajoittain vaarana on ilmattomuus, jota kylläkin väistetään kytkemällä joukkoon romanttista moodia:

”Sinä, / muutettavat muuttaen, / muutat minua / ja fantasia tarkoittaa, että tässä sydämemme havahtuvat / taas mahdollisuuksiinsa sydäminä.”

Teoksen klassisia kysymyksiä ovat ajan ongelma, aistihavaintojen pettävyys ja tulkintojen harhaanjohtavuus. Puhuteltava sinäkin on suurempi kuin osiensa summa:

”Sinä, tulvivaan vedenpintaan katoava uoma, / olet jokainen kohtaamani henkilö.”

Blomberg nimeää Gustave Flaubert -sitaatin, mutta nimeämättömiä lieviä muunnelmia, joskin puhkituttuja, ovat Herakleitos ja Saarnaaja. Typografiset kokeilut ja sanaleikittelyt eivät ole teoksen parasta antia.

Tiukoissa proosarunoissa Blomberg pohtii runokielen ominaisuuksia, tehtäviä ja tulevaisuudennäkymiä analyyttisen teoreettisesti. Runokielen marginaalisuudessa piilee sen ratkaiseva voimavara.

Eija Komu
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi