Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kun Kari Onnisella on vapaa-aikaa, hän vetää moottorisahan käyntiin ja veistää karhun – elokuussa koittavat karhunveiston mestaruuskisat

Kari Onninen innostui veistämisestä vuonna 2006. Työelämässä tuli paussi, joten Onnisella oli aikaa suorittaa 10 kuukauden hirsityökurssi. Siitä lähtien hän on veistänyt. Kuva: Antti Yrjönen

Jossakin täällä Kari Onninen veistää.

Onnisen antamasta osoitteesta Villähteeltä löytyy teollisuushallien, romun ja pusikon pilkuttama maasto. Sitten hallin takaa kuuluu lupaava ääni. Onninen on jo käynnistänyt moottorisahan.

Lahtelainen, karhumailla Kuhmossa varttunut Onninen on supisuomalaisen käsityöperinteen jatkaja. Hän veistää moottorisahalla karhuja – ja vähän muutakin.

Veistopaikalla on pari puusta veistettyä pöllöä, moottoripyörää ja pojan toiveesta toteutettu Pokemon-hahmo.

Uusi karhuveistos on jo hahmollaan. Onninen on ehtinyt sahata karhun korvat, päälaen ja kuonon.

– Alku on aina haastavin. Tuntuu, että ei tule mitään, mutta sitten se lähtee syntymään ja löydän sen, mitä olen hakenut, Onninen sanoo.

Karhu kuoriutuu esiin pala palalta. Useimmiten Onninen veistää mänty- tai kuusipölliä. Puun pitää olla mahdollisimman tuore. Kuva: Antti Yrjönen

Karhufestareilla veistetään kilpaa

Työn alla oleva karhu antaa hyvää treeniä tulevia kisoja varten. Suomen kesä on täynnä erilaisia mestaruuskilpailuja heavyneulonnasta tarinaniskentään. Niinpä paremmuudesta voi mitellä myös karhunveistossa.

Ilomantsissa elokuussa järjestettävä kansainvälinen kisa on osa vuotuista Karhufestivaalia. Tapahtuman järjestää Maaseudun Sivistysliitto, ja Onninen on mukana jo viidettä kertaa. Tänä vuonna teemana on liike ja toiminta, Go Bear Go, suomennettuna tietenkin Kou Karhu Kou.

Kisatilanteessa kaikki alkaa nollasta, eli puupöllistä. Pitkässä sarjassa veistoaika on kuutisen tuntia, pikakisassa vain puolitoista tuntia.

Eikö se ole aika vähän?

– Joskus tuntuu, että eikö se aika jo lopu, Onninen veistelee.

SM-kisoihinkin Onninen on osallistunut, kaikkiaan 12 kertaa. Mestaruutta ei ole vielä tullut, mutta yksi kunniamaininta on tarttunut mukaan. Ja tietysti hyviä illanviettoja ja uusia veistäjätuttavuuksia.

Moottorisahaveisto on vaarassa ukkoutua, mutta Onnisen mukaan kisoissa näkee nykyään myös nuorempia, alle kolmekymppisiä veistäjiä.

Poikansa toiveesta Kari Onninen veisti Ursaringin, metsissä viihtyvän Pokemon-hahmon. Kuva: Antti Yrjönen

Tekniikan hallintaa ja hahmotuskykyä

Karhun veistäminen on metkan näköistä puuhaa. Karhu kuoriutuu esiin pala palalta kuin se olisi piilossa kuoren alla. Liikaa ei sovi ottaa kerralla. Pitää malttaa himmailla, Onninen sanoo.

Se on yksi neuvo, jonka hän antaa aloittelijoille. Onninen opettaa moottorisahalla veistoa Wellamo-opiston viikonloppukursseilla. Veistäminen vaatii hahmotuskykyä ja sommittelusilmää sekä hyvää sahaustekniikkaa. Moottorisahaveistossa yhdistyy tekniikan hallinta ja ilmaisullisuus.

– Joku on sanonut kisatapahtumissa, että tunnistaa minun karhuni veistosten joukosta. Että kai sitä joku tunnistettava kädenjälki on.

– Jatkuvasti pitää harjoitella, muuten tahtoo tuntuma hävitä, sanoo myyjänä työskentelevä Onninen.

Hän käyttää veistämisessä yleensä pelkkiä moottorisahoja. Niitä löytyy useita, eripituisilla laipoilla. Akkusahalla tehdään tarkkuutta vaativat viimeistelyt, kuten karhun silmät.

Mutta miksi moottorisahalla veistetään aina juuri karhuja?

Onninen veistää yleensä vain moottorisahoilla. Niitä löytyy useita, eri pituisilla laipoilla, pisin 20 tuumaa. Viimeistely tehdään akkusahalla. Kuva: Antti Yrjönen

Taivaallinen tietäjä ja pelätty olento

Suomeksi kutsutulla metsäisellä niemellä on taiteiltu karhuja oikeastaan aina, kalliomaalauksista ja kivikauden esinekoristeluista lähtien. Kuvataiteessa karhu esiintyy vaihtelevasti läpi taiteen kausien, ja tämän päivän nykykansantaiteessa karhu nauttii suurta suosiota.

Syytä voi hakea ainakin kansanperinteestä ja pohjoisten kansojen muinaisuskosta. Karhu on ollut keskeinen osa suomalaista kulttuuria tuhansien vuosien ajan, palvottu ja pelätty hahmo, jolla oli yliluonnollisia tietäjän kykyjä. Suomalaisessa muinaisuskossa karhu oli taivaallinen olento, jumalanpoika, joka syntyi taivaassa ja laskettiin kultaisilla ketjuilla maan päälle.

Vaikka kristinusko hautasi pakanaperinteet, kiinnostus karhua kohtaan ei kadonnut. Kuvataiteessa myyttis-historialliset aiheet inspiroivat erityisesti kansallisromanttisen kultakauden taiteilijoita.

Jatkuvasti pitää harjoitella, muuten tahtoo tuntuma hävitä. Veistäjä Kari Onninen

Tämän päivän talliaisessakin karhu herättää kunnioitusta. Se on komea eläin, jolle ei ole Suomen luonnossa vertaista.

Vähemmän juhlallinen syy karhujen veistämiseen on kysyntä: asiakkaat haluavat karhuja.

– Se on joko tervehtivä karhu tai sitten tassut alhaalla, Onninen sanoo tilaustöistä.

– Karhujahan tuolla pihoissa ja teiden varsilla näkee eniten.

Veistämisessä pitää olla malttia. Liikaa ei kannata ottaa kerralla, ettei pölli lopu kesken. Kuva: Antti Yrjönen

Ilme kertoo kaiken

Ehkä karhu sopii aiheeksi myös muotonsa takia. Pyöreä olemus myötäilee mukavasti puupölliä. Toisaalta Onninen on veistänyt myös lentokoneen.

Karhun kohdalla vaikein ja tärkein vaihe on ilmeen tekeminen. Se määrittää koko työn.

– Ilmeen täytyy antaa jotakin katsojalle.

Vielä karhu ei katsele takaisin kuusipöllin sisuksista. Välissä täytyy tankata saha.

Juttu on osa kesäsarjaa, jossa tutustutaan ite-taiteeseen ja kiinnostaviin kohteisiin.

 

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi