Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Teatteriarvio: Kansanopiston teatterin Aar Juu Häpy? on rohkea ilman rankistelua

Lahden kansanopiston teatterin ensimmäinen kesätuotanto ja mahdollinen uusi perinne sai ajankohtaisen ja vahvan aloituksen

Näytelmän Häpytyttö palaa hetkiin, joissa hän on joutunut törmäämään sukupuoliasenteiden ahtauteen. Kuva: Henna Heikkilä

Lahden kansanopiston teatteri

Aar Juu Häpy?

Esitys 10.7.

Lahden kansanopiston teatteri tekee tänä vuonna ensimmäistä kertaa kesätuotannon, ja mahdollinen uusi perinne saa ajankohtaisen ja vahvan aloituksen. Sukupuolta tutkiva Aar Juu Häpy? on teatteriopiskelijoiden oma tuotanto ja perustuu työryhmän, nuorten aikuisten, kokemuksiin ja muistoihin. Esitys on suunnattu selvästi nuorille, mutta kolmekymppisenä katsojana tunnistin osan tilanteista hyvin. Vaikka sukupuolesta puhutaan tässä ajassa paljon, kokemukset voivat olla hyvinkin ajattomia. Niistä ei ehkä ole vain puhuttu.

Esityksestä välittyy sukupuolen herkkyys

Sonja Lairikon ja Roosa Vuokkolan ohjaama Aar Juu Häpy? tarttuu tilanteisiin, joita kaksinapaiset sukupuolirakenteet, luutuneet asenteet ja ympäröivä yhteisö tuottavat.

Kokijana on Häpytyttö, joka elää muistojaan uudelleen. Kohtaukset on rakennettu varsinkin alkupuolella kiinnostavasti: vanhempi Häpytyttö (Valtteri Juvonen) seuraa sivusta 9-vuotiasta itseään (Clarissa Rosi). Tyttö joutuu toistuvasti tilanteeseen, jossa vastassa ovat sukupuolen ahtaat normit. Kun itse ei tunnekaan kuuluvansa muottiin, syntyy musertava häpeän tunne.

Sukupuoleen liittyvä herkkyys välittyy hyvin varsinkin esityksen alkupuolella, nuoren tytön kokemuksissa. Tarve kuulua yhteisöön ja tulla hyväksytyksi on kova, mutta millaista hintaa siitä pitäisi maksaa.

Esityksessä päähenkilö palaa muistoihinsa, mutta voi myös vaikuttaa tapahtumien kulkuun, vastustaa normeja tai toisen katseen kohteeksi joutumista. Tilanteiden purkaminen tuottaa voimaantumista.

Tosin tarina muuttuu loppua kohti synkkävireisemmäksi: entä jos mikään ei muutu, eikä keinoja purkaa ahdistavat kokemukset olekaan.

Käytössä tyylikkäitä tehokeinoja

Työryhmä on tehnyt hyviä ratkaisuja aiheen tutkimisessa ja etäännyttämisessä: siinä, kuinka huomio saadaan kiinnitettyä nimenomaan asenteisiin ja -rakenteisiin – ilman ainaista rankistelua. Roolitus ei perustu näyttelijöiden oletettuun sukupuoleen ja vaikeat tilanteet kohdataan muistoina. Monessa kohtauksessa hyödynnetään myös symboliikkaa. Hedelmät sukupuolisina symboleina ei ehkä ole mikään uusi juttu, mutta toimii hyvin.

Absurdiksi tekeminen tuo puolestaan esiin sukupuolimuottien mielettömyyden ja kohtuuttomuuden. Mieleen jää erityisesti Ostoskanava-hahmo (Roosa Honkanen), joka tarjoilee oikean naisen mallia kysymällä, onko kiivisi liian karvainen tai pitäisikö mandariinit vaihtaa appelsiineihin.

Vahvan alun jälkeen esitys hiukan hajoaa ja jää jumiin tosimieheen ja naisten metsästykseen.

Hetkittäin teksti myös selittää turhan paljon ja tarjoilee loppukaneetteja. Hahmojen suuhun on kuin varmuuden varalta kirjoitettu selvennyksiä, kuten se, miksi emme osaa kyseenalaistaa opittuja sukupuolikäsityksiä.

Tällainen viesti välittyy kyllä kokonaisuudesta, kuten myös ihmisyyden ja moninaisuuden puolella oleminen.

Millamari Uotila
millamari.uotila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi