Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Kirja-arvio: Asko Sahlberg kirjoittaa surumielisesti Göteborgin katujen väkivallasta

Sahlberg kirjoittaa elämän koko kirjosta silloinkin, kun hän kirjoittaa kuolemasta.

Asko Sahlberg kirjoittaa miehestä, joka on marginaalissa maailmanmenoon nähden. Kuva: Marko Happo

Asko Sahlberg

Haudallasi, Adriana

Like 2019. 285 s.

Heinolalaislähtöinen Asko Sahlberg (s. 1964) muutti Ruotsiin Göteborgiin vuonna 1996. Osassa tuotantoaan hän on kuvannut ihmisen, elämän ja kaupungin kolmiyhteyttä Göteborgissa. Hän on pokannut Savonia-kirjallisuuspalkinnon kahdesti.

Romaanin Haudallasi, Adriana päähenkilö Daniel Dahlberg pitää antikvariaattia Göteborgissa ja asuu kaupungin lähellä Kungälvissä omakotitalossa. Hänen isänsä tekee kuolemaa vanhainkodissa. Daniel on perimässä sievoisen omaisuuden, mutta silti hän päättää ottaa vuokralaisen tonttinsa pihamökkiin.

Sattuma heittää vuokralaiseksi romanialaisen Adrianan, jonka työnkuvaan kuuluvat miesvieraat iltaisin ja öisin. Maailman vanhimman ammatin harjoittaminen ei sinänsä hetkauta Danielia, mutta Adriana hetkauttaa. Jollakin määrittelemättömällä tavalla hän rakastuu vuokralaiseensa. Sen jälkeen hänen on mahdotonta suhtautua neutraalisti Adrianan asiakkaisiin.

Daniel on kirjan minäkertoja ja keskusääni. Maailmanmenoon nähden hän on marginaalin miehiä. Hän on tietoinen siitä, ettei hänellä ole hajuakaan siitä, mitä elämällään tekisi. Elämäntunnelmaltaan hän asettuu Albert Camus´n Sivullisen viitoittamalle tielle, itse asiassa yhdelle maailmankirjallisuuden keskeisväylälle.

Kuva: Like

Tarinassa kiinnitetään vivahteikkaasti huomiota tapahtumien etenemiseen syksystä kevääseen. Vuorokaudet koluavat eteenpäin kuin pienet eliöt, kun päivät kaatuvat, kuihtuvat ja lahoavat öihin. Kertomuksen kiehtova paradoksi on Danielin vieraantuneisuus itsestään ja lähes kiihkeän tiivis ajankulun ja säätilojen tarkkailu.

”Päivät vyöryivät kuin hupsun haaveet, syksy äityi sateiseksi ja joki alkoi hamuilla rantojaan. Kuuntelin unettomina öinä uupuneita tuulia. Maailma olisi tuntunut pysähtyneeltä, jolleivät sen halki olisi vaeltaneet piharakennukseen iltaisin lymyävät hahmot.”

Miehen olemisenkuplan puhkaisee kaupungin alakulttuurinen ja monikulttuurinen väkivalta, jota sikiää ruotsalaisen kansankodin, hyvinvointivaltion, rapautuessa. Kirjassa ei syvennytä ilmiön juurisyihin vaan törmätään sen tilannekohtaisiin ilmentymiin.

Daniel tempautuu mukaan koviin kuvioihin henkilökohtaisista syistä, Adrianan ja antikvariaatin vakioasiakkaan ja melkein ystävän, Heimosen, takia. Rikos- ja kostotarina on kuitenkin vain yksi romaanin ulottuvuus. Sahlberg kirjoittaa elämän koko kirjosta silloinkin, kun hän kirjoittaa kuolemasta.

Helena Miettinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi