Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Pitääkö Kiljusten sittenkin mukautua normiin?

Koko perheen kesäteatteriesityksen tarkoitus on ennen kaikkea viihdyttää, mutta tarinan juonessa saanut olla enemmän syvyyttä ja johdonmukaisuutta.

Rouva Eskola (Annukka Waara) moittii Petri Knuuttilan esittämää kirjailija Jalmari Finneä. Kuva: Antti Yrjönen

Pesäkallion kesäteatteri
Kiljuset
Esitys 2.7.

Lahden Pesäkallion kesäteatteri luottaa tänä kesänä lastenkirjallisuuden klassikkoon. Eppu Gustafssonin ohjaama Kiljuset on hyvänmielen musiikkiteatteria, jonka tarkoituksena on naurattaa ja viihdyttää koko perhettä. Outi Keskevaari on käsikirjoittanut tarinan Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki -teoksiin (1914–1925) pohjautuen.

Esityksen alussa Kiljuset esitellään pelottavana ja epäilyttävänä perheenä, joka tunkeutuu Eskoloiden ja Mattiloiden naapuriin. Kirjailija Jalmari Finne (Petri Knuuttila) antaa kesäasuntonsa normista poikkeavan perheen käyttöön. Ennen Kiljusten tuloa Eskolat ja Mattilat päättävät mennä piiloon ja jättävät kotiapulaisen Fiinan (Sini Koivunen) Kiljusten ”armoille”, vaikka hän pelkää Finnen tarinoista tuttua outoa perhettä eniten. Nopeasti Fiina kuitenkin huomaa, ettei Kiljusissa ole mitään pelättävää, päinvastoin. Kiljusilla tuntuu olevan kaikkein hauskinta.

Jalmari Finnen rooli on hyvä lisä

Parasta Pesäkallion kesäteatterin tämän vuoden esityksessä ovat musiikkiesitykset ja näyttelijöiden into. Tehosekoittimen ja Sleepy Sleepersin tarttuvat, muttei liian yltiöriehakkaat kappaleet tasapainottavat muuten räkättävällä naurulla, kaatuilemisella, kuolemaläpällä ja kiljusmaisilla kommelluksilla hassuttelevaa rummutusta.

Rooleista nousee onnistuneesti esiin Mikko Laineen ja Stefan Andersénin Kiljusten pojat Mökö ja Luru. Mökössä on jotain uhittelevan cheekmäistä, ja Luru taas on parivaljakosta lempeämmällä tavalla hölmö.

Pesäkallion konkari Kalle Sulalampi viihdyttää isä Kiljusen roolissa pelkällä pällistelevällä olemuksellaan, ja Anna Pukkila tekee Kiljusten äidin roolin omakseen ilman liioittelevia ilmeitä. Annukka Waara vaihtaa tuomitsevasta Rouva Eskolasta hullunkurisen Plätän rooliin luontevasti. Petri Knuuttilan esittämän kirjailija Jalmari Finnen tuominen esitykseen lisää tarinaan uuden ulottuvuuden ja saa miettimään kirjailijan tuottaman tekstin valtaa. Kuinka paljon käsityksiimme vaikuttaa se, miten asioista kirjoitetaan?

Spektaakkelimainen, mutta sovinnainen avioliitto

Vaikka Kiljuset on koko perheen kevyt kesäteatteriesitys ja sen tarkoitus on ennen kaikkea viihdyttää, olisi tarinan juonessa saanut olla enemmän syvyyttä ja johdonmukaisuutta. Esityksen päättyminen häihin on spektaakkelimaisuudessaan onnistunut, mutta se sai myös pohtimaan sitä, pitikö Kiljusten sittenkin mukautua yhteiskunnan hyväksymiin normeihin, jotta erityislaatuinen perhe hyväksyttäisiin osaksi yhteisöä. Myös morsiamen passiivinen rooli mietitytti. Hänelle tuntui olevan yhdentekevää, kumman miehen kanssa avioituisi.

Esityksen jälkeen päässä soi Tehosekoitin ja se jatkui koko kotimatkan ajan.

Eveliina Mäntylä
eveliina.mantyla@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi