Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Arvio

Teatteriarvio: Saimaan aalloilla keinuttiin myötätuulessa Riihivuoressa – UIT päivitti Kauniin Veeran nokkelasti 2000-luvulle

Veeran (Sofia Arasola) kiivaista kiivain kilpakosija on Zingali (Mikko Rantaniva). Kuva: Timo Ahonpää / Uusi Iloinen Teatteri

Uusi Iloinen Teatteri

Kaunis Veera

Ensi-ilta Muuramen Riihivuoressa 27.6.2019

Missä tervahöyryromantiikan salaisuus piilee?

Kukapa olisi arvannut, että Kuopion oman pojan, kuplettimaakari Tatu Pekkarisen kynästä lähti yksi rakastetuimmista Suomi-Filmin klassikoista? Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta on 1950-luvun alusta lähtien valloittanut katsojia myös teattereissa.

Uusi Iloinen Teatteri toi Armadan seilaamaan Riihivuoren uljaisiin maisemiin. Maisemien ohella yleisölle on tarjolla katettu ja tuulensuojainen katsomo, niin että sadekelilläkin kesäteatteriin on helppo tulla.

Ensi-iltayleisö aplodeerasi raivokkaasti esityksen jälkeen ja sen aikana. Missä tervahöyryromantiikan salaisuus piilee?

Olisiko se siinä, että Pekkarisen tekstissä maailma näyttäytyy yksinkertaisen selkeänä? On hyviä ja pahoja, ja lastenkirjamaiseen tapaan ”loppu hyvin, kaikki hyvin”.

Luonnonkauneuden ja fasiliteettien lisäksi UIT:llä on tarjota ammattimaista osaamista roppakaupalla. On osaavia näyttelijöitä ja tanssijoita (mm. Jutta ja Sami Helenius), on vahva orkesteri Jean S., eikä ensemblestä lauluvoimaa puutu.

Musiikkinäytelmän juoni seuraili esikuvaansa. Armadalla purjehdittiin – ainakin mielikuvissa – pitkin Saimaata. Yksi näytelmän perusjuonista seurasi romaniväestön ja valkolaisten välistä kitkaa aikana, jolloin säätyerot korostuivat.

Jos kaipaat vanhan elokuvan kotikutoista ja epookkiin istutettua höyrylaivaromantiikkaa, voit yllättyä, sillä Veera on saanut riuskan päivityksen 2000-luvulle. Mikäpä ei: Lauri Tähkän, Juha Tapion ja monen muun artistin svengaavat kappaleet saavat jalan vipattamaan siinä missä Kipparikvartetin klassikkokin.

Näytelmän dramaturginen poljento rakentuukin musiikin ja liikkeen kautta. Iskevät sävelmät ja Mikko Ahdin näyttävät koreografiat täyttävät lavan sellaisella energialla, ettei katsomossa pitkästytä. Sinikka Sokka ja Jussi Lampi Veeran (Sofia Arasola) vanhempina luovat näytelmään vahvan pohjan, jota vastaan Veeran kiivaat ja vähemmän impulsiiviset kosijat (Konsta Reuter) mittelevät voimiaan.

Minun katseeni kohdistui siihen kiivaampaan, Zingaliin. Mikko Rantaniva on uskomattoman monipuolinen ja rytmisesti tarkka näyttelijä, jonka lavapreesens on jäljittelemätön.

Käsikirjoitus: Tatu Pekkarinen. Dramatisointi & musiikin sovitus: Timo Kärkkäinen. Ohjaus: Sari Siikander. Koreografia: Mikko Ahti. Orkesteri: Jean S. Laulujen harjoituttaminen: Jesse Vierelä. Lavastus & tarpeisto: Tanja Harjunen. Äänisuunnittelu: Tommi Saarinen. Pukusuunnittelu & toteutus: Elina Riikonen. Maskeeraus- ja kampaussuunnittelu: Tiitta Stoor. Rooleissa: Sofia Arasola. Sinikka Sokka, Jussi Lampi, Mikko Rantaniva, Konsta Reuter, Panu Vauhkonen, Sanna Kemppainen. Tanssijat: Jutta Helenius, Sami Helenius, Sanna Salama, Helinä Kareinen, Emil Hallberg.

Maija-Liisa Westman
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi