Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Näyttelyarvio: Kesänäyttely Nastolan entisessä kunnantalossa muistuttaa jatkuvasta muutoksesta

Henrik Härkösen Ghosts-reliefi on hiottu suoraan kunnantalon seinään. Kuva: Juha Peurala

Kuvakirja

Nastolan vanhassa kunnantalossa 18.8. asti

Aivan aluksi on sanottava, että Nastolan kunnantaloon koostettu Kuvakirja on näyttely, joka kannattaa käydä ihan itse katsomassa. Kyse on oikeastaan kokonaistaideteoksesta, jossa menneisyys ja tulevaisuus keskustelevat. Teosten lisäksi kokemuksen muotoutumiseen osallistuu koko rakennus jonkinlaisena reliikkinä, sekä kaikki se, mitä tiloista on poistettu.

Vuoropuhelua syntyy myös estetiikan tasolla. Kahvilana toimivaan tilaan on sijoitettu teoksia, joiden muoto muistuttaa viereisiä isoja ikkunoita. Samalla teoksiin heijastuu ikkunoista avautuvaa maisemaa.

Toisaalla Anna Pekkalan vesieläimet saavat huoneen näyttämään akvaariolta tai pinnan alle uponneelta tilalta, mitä se tavallaan onkin. Henrik Härkösen harras teos on täysosuma, jota täydentää naapuritalon Hautauspalvelu-kyltti.

Vappu Rossin maalaama enkeli on ahtautunut ikkunattomaan huoneeseen, mutta saa lisätilaa vastapäisestä peilistä, josta katsojakin heijastuu.

Maija Blåfieldin Kulta-aika on ollut jo monessa näyttelyssä, mutta vielä se jaksaa kiehtoa, kun tyhjentynyt kokoushuone antaa valkokankaalle uudet puitteet.

Vappu Rossin teos löytyy kunnantalon ikkunattomasta huoneesta. Kuva: Juha Peurala

Vaikka joukossa on hienoja teoksia ja kokonaisuuskin toimii, siellä täällä herää epäilys, onko tilojen täyttämisessä tullut sittenkin kiire.

Teoslappuina toimivia A4-arkkeja voi kyllä perustella talonvaltaukseen sopivalla suurpiirteisyydellä tai hallintoon kuuluvalla paperinpyörityksellä, mutta paikoin vaikutelma on vain huolimaton viimeisteltyjen teosten rinnalla.

Sami Funken ripustus on niin runsas, etteivät yksittäiset kuvat oikein pääse esille. Käytävien seinillä varsinkin isokokoiset teokset ovat vaikeasti hahmotettavissa. Ehkä ajatus on, että ne ”valtaavat alaa”, mutta käytännössä vaikutus jää heikoksi, kun seinät tulevat vastaan.

Karsintaan ja siirtoihin olisi ollut varaa, sillä teoksia on hengästyttävä määrä. Kolmiulotteisia teoksia on kuitenkin vähän, mikä mahdollistaa melko vapaan vaeltelun.

Tyhjennetyt tilat ovat sillään mielenkiintoisia. Myös niiden äärelle on hyvä pysähtyä. Jäljelle jääneet sälekaihtimet, seinäkellot ja ovisummerit kertovat omaa tarinaansa. Olisi kiinnostavaa tietää, mistä kaikesta täällä on keskusteltu.

Ajan tuomiin muutoksiin liittyy luopumista ja haikeutta. Tämä sävyttää koko näyttelyä ja vie osan siitä elinvoimasta, johon teokset muuten yltäisivät. Lopulta jää kuitenkin toivoa, ainakin siitä, että aina jotain muuta tulee poistuneen tilalle.

Outi Finni
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi